Turussa Oulun bussiin nousemisessa on oma viehätyksensä. Istumista on tiedossa runsaasti ja olenkin varautunut lentosukilla. Muovikassissa on evästä ja juotavaa.
Pitkän bussimatkan jälkeen on mukava rentoutua perillä ennen vaeltamaan lähtemistä. Peeran retkeilymaja on hieman syrjässä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Illalla syön tukevasti, mutta aamupala jää jo hieman hätäiseksi -maastoon on kiire.
Kotoisa Peeran retkeilymaja
-0 km-
1. Päivä, 29.08.2008:
Siltaa pitkin pääsen kätevästi Ruotsin puolelle, josta suuntaan kulkuni epämääräisesti kohti Rostojärveä -tämä huoleton kulku kostautuukin myöhemmin. Vaikka olin pyhästi päättänyt kiertäväni alun soiset maat, niin kulkuvimmassa päädyn juuri niille.
Ei erityistä vaellusmaastoa
Ruokatauko maastossa
Päivällä tuuli puhaltaa todella kylmästi. Illalla pystytän suojani, tarpin, sopivaan notkelmaan lähelle Rostojärveä. Yöllä alkaa kaatosade ja viettävä maa tuo purot suoraan makuusijoilleni -maavaatteen tehtävää hoitava ohuttakin ohuempi avaruuslakana repeää, mutta onneksi olin varautunut bivysäkillä, joka pelastaa makuupussini kastumiselta.
-22 km-
2. Päivä:
Aamulla suuntaan kulkuni kohti Rostojärveä. Kuljen vielä hetken reittiä, sillä isoimman joen yli on silta. Välillä tuuli tuo kasvoille muutamia pisaroita, välillä paistaa hetken aurinko, hetken sataa lunta: sakeasti ja suuria hiutaleita. Järven ympäristö on kuivaa ja helppoa kulkumaata.
Iltapäivällä tuuli puhaltaa kylmästi ja piiskaava räntäsade pakottaa vetäytymään hetkeksi tarpin alle suojaan.
Illalla olen jo poissa reiteiltä ja pystytän tarpin täysin suojattomaan maastoon, sillä suojaisaa paikkaa ei ole tarjolla. Illalla iskee yksinäisyys. Navakka tuuli pakottaa rakentamaan kivistä suojaa.
Kivimuuri ja liian kevyet varusteet
-41 km-
3. Päivä:
Yöllä tuulen voima kasvaa yhä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle -suojan kangas on paksun kuuran peitossa ja jokainen voimakkaampi puuska paukuttaa runsaasti hileitä kankaasta irti.
Vihdoin koittaa kirkas, mutta kylmä ja tuulinen aamu. Silmät rähmässä pakkaan tavarani ripeästi ja lähden liikkeelle ilman aamupalaa. Kuljettuani pari tuntia saavun viehättävään ja suojaisaan paikkaan: mysli ja kuppi kahvia maistuu makoisalta.
Iltapäivällä aurinko paistaa ja tuulen tuomat jäähileet pistelevät kasvoissa -mitään kauniimpaa ei voisi olla. Leirin pystytän pensaiden suojaan laaksoon Jiertan lähelle. Läheisessä purossa on hyvin pieniä ja pelokkaita kaloja.
Viihtyisä leiripaikka
Yöllä lämpötila laskee nollan tuntumaan, vaikka taivaalta sataa hetkittäin kaatamalla vettä. Tarpin kangas on sisältä välillä jäässä ja välillä sula. Yö kuluu huonosti nukkuen myrskyn ujellusta kuunnellessa.
-56 km-
4. Päivä:
Aamu avautuu harmaana ja maa onkin ylempänä valkoinen. Kulkiessa saa tarkkaan katsoa ja sovittaa jalkansa, sillä kivissä on ohut jääkuori.
Harmaa aamu
Aurinko pilkahtaa ja pidän tauon suojaisen ja kauniin puron varrella rinteessä -tällaisten hetkien vuoksi vaellusta harrastan.
Muutos kivisestä tunturista vehreään laaksoon
Laskeutuminen tuulisesta tunturista alas vehreään ja lämpimään Dividalin laaksoon on mieleen painuva kokemus: syksystä huolimatta osaan kuvitella kesän kukkaloiston. Polun löytyminen jouduttaa kulkemista ja illaksi ajattelen ehtiväni Njunis-tunturin juurelle.
Divielvan päätän ylittää jo ennen siltaa kahlaamalla. On virkistävää kulkea hetki poissa polulta, mutta muutaman kilometrin kuljettuani maasto ohjaa minut takaisin reitille.
Kenkä on alkanut painaa nilkkaa ja päätänkin leiriytyä metsikköön hieman ennen Njunista. Illalla auringon laskiessa pohdin, miltähän Njunis mahtaisi näyttää lähempää tarkasteltuna ja samalla hiljaa hyväksyn, että ei olisi järkevää jatkaa tällä nilkalla etäämmäs.
Kesäinen iltapäivä
Iltaa ihailemassa
-80 km-
5. Päivä:
Aamulla puran leirin ja päätän aloittaa paluumatkan, sillä nilkka on erittäin arka -teen sukasta pehmikkeen nilkan ja kengän iltin väliin -silti kipu kirvoittaa kyyneleen silmäkulmaan. Harkiten askeltaen pystyn kuitenkin etenemään reippaasti.
Pohdinnan jälkeen päätän palata Skaktardalenin kautta Kilpisjärvelle. Dividalin laaksossa polku vaihtuu hetkeksi tieksi ja marssinkin innoissani hieman Skaktardaleniin vievän reitin alun ohi -hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä reipas loikka vie minut metsään. Nousu on jyrkempi, kuin odotin, mutta aikani punnerrettuani maasto vaihtuu avotunturiksi. Polulle päästyäni ohitan norjalaisen koululaisryhmän.
Komea Skaktardalen
Leiriydyn melko lähelle koululaisryhmää ja illalla opettaja ja toinenkin käyvät kertomassa minulle norjaksi mistä ovat -minä nyökkäilen tarpin vieressä makoillessani ja vastaan jotakin -”jes, jes -from finland”.
-100 km-
6. Päivä:
Kuurainen aamu
Aamu on fantastisen kaunis, lähes kaunein milloinkaan. Yöllä oli kohtuullisesti pakkasta. Pakkaan varusteeni ja olen liikkeellä varhain.
Aurinko paistaa ja Skaktardalen näyttäytyy maanpäällisenä paratiisina -auringon paistaessa käyn tarpeillani ja peseydyn kaatamalla pullosta vettä. Mieli on pelkkää aurinkoa. Päivällä kohtaan pari vanhempaa suomalaista vaeltajaa.
Illaksi saavun Lähelle Daertahyttaa ja löydän leiripaikan pitkän etsimisen jälkeen. Leiriydyin melko varhain ja illalla nousenkin läheisen tunturin laelle katselemaan ja kokeilemaan, olisiko matkapuhelimelle kentää; kenttää ei ole, mutta näkymät ovat kauniit -olen nukkunut huonosti ja väsymys alkaa vaatia veronsa ja mieli herkistyy ja on vähällä, ettei silmäkulmasta vierähdä yksinäistä kyyneltä.
Yöllä sataa vettä tauotta ja paljon, aamuyöstä herään siihen, että tarppi on painunut toiselta puoleltaan lähes maahan asti. Nopea tilanteen arvointi paljastaa valtavan vesilammikon kertyneen kuopalle painuneeseen kankaaseen -ulos ja äkkiä kauhomaan kahvikupilla vettä pois! Olin laittanut tarpin pienen painuman ylle, jotta saisin enemmän tilaa ja suojaa.
-123 km-
7. Päivä:
Aamu on harmaa ja pilvet roikkuvat alhaalla. Päätän kiertää Rostojärven rantaa ja ylittää järvestä laskevan joen kahlaamalla. Järven kierron yrittää estää rannan jyrkänteet, mutta aikani etsittyä löydän reitin.
Jättiläisten töitä
Rostojärvi masentavassa säässä
Sateiden nostama joki on hyvin haastava kahlattava: pohja on valtavien järkäleiden sokkeloa ja jalkojani suojatakseni kahlaan kengät jalassa, mikä onkin oikea päätös. Hieman ennen Pältsan tupaa päätän yöpyä tuvalla. Kaivan rinkan kätköistä Visan ja tupaisäntä käyttää korttihöylää. Illalla olen vähällä nukahtaa saunan lauteille.
Tutun muodot
-150 km-
8. Päivä:
Aamu on jälleen harmaa. Vaellan vailla ajatuksia lähemmäs Kilpisjärveä ja päätän olla vielä yhden yön maastossa jo edellisenä vuonna löytämässäni viehättävässä paikassa.
Paikka löytyy etsimisen jälkeen ja olen onnellinen. Illalla soitan kotiin ja kerron, että jouduin lyhentämään retkeä nilkkakivun vuoksi.
Leiripaikka on mukava
Viimeinen ilta
-167 km-
9. Päivä:
Viimeinen patikka Mallan luonnonpuiston kautta on ripeä. Vaellus on ohi.
-180 km-
Kilpisjärvellä syön ja saunon. Nilkassa on pieni, mutta kipeä patti. Reissu oli muuten onnistunut, mutta huonon kelin sattuessa tarp suojana nukkuminen voi jäädä heikoksi. Kauniilla kelillä ja kuulaina syysaamuina tarpissa herääminen on ihanaa.
Kamera: Sony Ericsson K610i.
Ilman täydennystä 