Yöjunaan nouseminen oli tuttuakin tutumpaa, eikä matka Kilpisjärvelle juuri aiemmista poikennut. Retkeilykeskuksessa ateriointi, saunominen ja yöunet. Nopea aamupala aamupalapöydästä, huoneen avaimen luovutus ja matkaan.
– 0 km –
1. Päivä:
Alkumatka Mallan luonnonpuiston kautta ei kummempaa yllätystä tarjoa, mutta ajatukset askartelevat tulevan rutistuksen parissa jopa hieman epäillen touhun järkevyyttä. Repussa ei ole keitintä, eikä kahvia: koko kaksi viikkoa pitäisi pärjätä ilman lämmintä juotavaa. Matka kuitenkin taittuu mukavasti aikataulussa -aikataulu olikin karttaan merkitty. Illalla pystytän leirin riittävän lähellä päivän tavoitetta.
– 31 km –
2. Päivä:
Aamulla aikainen herätys, kylmä aamupala, leirin purku ja olen matkalla jo varhain. Takana on ensimmäisen päivän merkitty reitti, edessä pätkä reititöntä maastoa. Suunnistus ei kuitenkaan juuri tuota vaikeuksia, mutta aikataulussa pysyminen kylläkin. Jalatkaan eivät oikein pidä marssitahdista ja pidänkin hieman pidemmän tauon teltan suojissa. Jatkan kuitenkin matkaa sateen yltyessä ja vasta hämärän laskeutuessa leiriydyn. Sekalaiset ajatukset pyörivät mielessä.
– 65 km –
Aamulla jalkapohjat vaativat lyhyempää päivää, joten hetken pohdittuani kaarran pois aikomaltani reitiltä ja annan itselleni luvan keskeyttää yritys ja siirtyä leppoisampaan vaeltamiseen. Tekemäni päätös on kirvelevä, mutta samalla toisaalta helpottava. Kuljen rauhallisemmin, mutta en saa pettymystä mielestäni. Leiriydyn jo varhain sateisessa säässä. Teltassa makoilu ei oikein sytytä.
Aamulla päätän olla kulkematta kauemmas. Sää on epävakaa ja tuulinen. Vaellus sujuu hieman nihkeästi, eikä erityistä puristusta kehity. Leiriydyn varhain navakassa tuulessa hyvinkin viehättävään laaksoon. Mieli piristyy tutustuessani laaksoon -tuskin täällä juuri muita kulkijoita käy. Illalla ja yöllä sataa ja tuulee -hetkittäin pohdin pysyykö suojani pystyssä.
Neljäs päivä avautuu sumuisena, mutta puran leirin mielelläni ja lähden matkaan. Päivän ohjelmaksi olen pohtinut hieman pitempää taivalta ja poikkeamista aina yhtä viehättävään Daertan laaksoon. Laaksossa pidän hieman pidemmän tauon -olo on leppoisa ja mieleen tulvii muistoja aiemmilta vaelluksilta, samasta laaksosta. Toisaalta on hyvinkin mukava vaeltaa sellaisessa maastossa, johon liittyy muistoja, toisaalta on kiva nähdä uutta. Illalla leiriydyn sateessa ja viluisen olon karkoitukseksi hölkkään tihkusateessa teltan ympäri.
Aamulla päätän kulkea alas Roston laaksoa, metsäiseen maastoon. Päivällä sade väistyy ja rehevässä laaksossa kulkeminen maistuu oikein mukavalta. Havupuiden näkeminen on aina yhtä virkistävää ja yllätyksekseni polulla vilistää kekomuurahaisia. Kuivassa rinteessä, mäntyjen juurella, on myös useampi keko.
Nousu ylös tunturiin on jyrkkä, mutta ylempänä avautuva näkymä palkitsee. Silmieni eteen avautuu aurinkoisessa iltapäivässä juuri sellainen maisema, josta eniten pidän.
Pysähdyn hetkeksi tuulettamaan makuupussia. Etsiskelyn jälkeen löydän lopulta sopivan paikan leirille ja nautin aurinkoisesta illasta. Mieliala elää sään ja olosuhteiden mukaan. 
Lepopäiviä en pidä, joten puran leirin ja käyn matkaan. Nousua on tiedossa runsaasti ja myös uutta nähtävää. Ihmettelen korkealta rinteestä löytämääni kahta kitukasvuista mäntyä. Tiukemman laskeutumisen jälkeen kuljen vielä hetken ja leiriydyn mukavaan metsäiseen laaksoon. Mieliala on jälleen apea -nyt pitäisi olla puristamassa aivan jossakin muualla.
On tullut selväksi, että en enää juuri pysty tähän vaellukseen keskittymään ja mieli askarteleekin siviiliasioiden parissa -harmillista. Päätän kuienkin olla täyden ajan maastossa, vain nähdäkseni tuleeko kylmästä ruuasta ongelmia ja alkaako lopultakaan tehdä mieli kupillista kahvia.
Koko talven olin katsellut kuvia tulevan vaelluksen maastoista, haaveillut. Yrityksen kutistuminen nurkissa pyörimiseksi latistaa tunnelman, enkä juuri enää jaksa iloita vaelluksesta. Asia pohdituttaakin koko lopun vaelluksen ajan: olinko kuitenkin jo lähtiessäni antanut valmiiksi periksi, oliko motivaatio karannut. Pohdin useaan otteeseen, että seuraavaksi pidän välivuoden, pakkaan reppuun hyvää ruokaa, risukeittimen ja toppatakin. Vaellan, kuin herrasmies, enkä kuin viluinen, märkä koira. Tai sitten pakkaan vain tarpin ja jalkaan sitaisen kevyet tossut, nielen kylmää mautonta ruokaa ja rääkkään itseäni. Tappiomieliala.
Ilman täydennystä 