Yöjuna vie minut Rovaniemelle, jossa syön tukevan aamiaisen aseman baarissa. Odottelun jälkeen nousen Eskelisen bussiin ja toinen pitkä istuminen alkaa. Perillä minua odottaa yllätys: varaamani majoitus ei onnistu, joten päätän aloittaa vaelluksen heti -nälkä ja matkaväsymys tosin vaivaa. Iltapalan otan viimeisen päivän ruoka-annoksesta.
-0 km-
Ilta, 03.09.2010:
Siirryn Ruotsin puolelle siltaa pitkin ja marssin ilta-auringon häikäistessä soratietä pitkin. Joudun kulkemaan lähes auringonlaskuun asti ennen kuin löydän sopivan leiripaikan. Ajatukset harhailevat, enkä oikein tiedä, oliko yllättävä alku hyvä vai huono asia.
-16 km-
1. Päivä:
Ensimmäisen vaelluspäivän aamu aukenee harmaana, mutta into aloittaa vaeltaminen on kova. Herään aikaisin, ennen seitsemää, kuten tulen tekemään kaikkina vaelluksen aamuina. Keitän kahvit ja syön yksinkertaisen aamupalan ja olen liikkeellä jo kahdeksalta.
Maasto ei juurikaan sykähdytä, mutta kulkeminen on helppoa, vaikka rinkkani paino, 20 kg, on hieman liikaa ja ohuet olkaviilekkeet painavat hartioitani lantiovyön ollessa liian kevytrakenteinen tuolle painolle. Hieman ennen puolta päivää törmään kuollutta kettua nokkivaan erittäin kookkaaseen lintuun: vain viisi metriä erottaa minut linnusta -kotka, muuta ei tule mieleen. Päivä jatkuu harmaana kulkiessani kohti Rostojärveä ja ennen kuutta pystytän leirin. Illalla pesen jalat ja rasvaan ne, kuten teen jokaisena iltana vaelluksella, pesen hampaat, venyttelen ja vetäydyn makuupussiin hämärän tullessa.
-41 km-
2. Päivä:
Toisen päivän aamuna keho on kankea, mutta ripeiden aamutoimien jälkeen aloitan taivalluksen. Päivä on harmaa ja sumuinen, tihkuinen ja maasto soinen. Reitin seuraaminen on hankalaa ja harhaudun suunnasta. Harhautumisen syy selviää vasta parin päivän kuluttua: olin sujauttanut kankaisen lompakkoni karttataskuun ja lompakossa on kaksi peltistä purjerengasta. Harhailuun häviää hyvinkin kaksi tuntia. Kengän sisävuoraukseen, kantapäähän, kuluu reikä ja omaan kantapäähäni rakko. Illalla epäilen, että en enää osaa suunnistaa -tämä ajatus väijyy mielessä vielä pari päivää.
-70 km-
3. Päivä:
Aamu avautuu hieman paremmassa säässä ja mieli on pirteä odottaessani pääsyä Tornijärven tuntumaan -maasto tulisi muuttumaan voimakkaasti.
Etenen ripeästi ja päästyäni metsäisempään osuuteen seuraan mönkijäuraa liian innokkaasti ja ajaudun vikasuuntaan. Päätän korjata tilanteen oikaisemalla suorinta reittiä, mutta suorasta reitistä tuleekin lähes painajainen kompassin osoittaessa vikasuuntaan: tiheä koivikko peittää näkyvyyden ja maasto on lukemattomien soiden täplittämä.
Lopulta löydän oikean harjanteen ja nautin huikaisevista näkymistä, haluaisin leiriytyä heti, mutta kuljen kuitenkin tavoitteeseeni. Leiriydyn avoimeen, mutta viihtyisään maastoon. Ilta on hätkähdyttävän kaunis ja nautin auringonlaskusta. Päivä oli harhailusta huolimatta hyvä.
-99 km-
4. Päivä:
Neljännen vaelluspäivän tiesin olevan ennakkoon menneitä päiviä haastavampi: kuljettavana oleva pitkä laakso voisi olla hidas taivaltaa. Alkumatka on jo tuskaisen hidas, mutta oikeaan suuntaan vievän mönkijäuran löytyminen nopeuttaa kulkuani.
Ura ei kuitenkaan vie aivan laaksoon asti ja jatkan matkaa reittiä pohtien. Päätän kulkea hieman ylempänä laakson rinteessä, sillä laakson pohja ja samalla järven ranta näyttävät soiden täplittämältä.
Metsäinen rinne on raskas kulkea, mutta löytämäni poropolut jouduttavat kulkemista. Päivä on kuitenkin kaunis ja vieraan laakson kulkeminen on mielenkiintoista.
Voimien alkaessa huveta saavun maaston kohtaan, josta alan nousun ylös laaksosta. Päivästä tulee täysi, eikä ylimääräistä aikaa jää leiriytymisen jälkeen. Olen tyytyväinen, vaikka rakko kantapäässä onkin kasvanut. Yöllä on pakkasta.
-130 km-
5. Päivä:
Aamulla teltta on paksussa kuurassa. Alkumatkan tiheät pajukot hidastavat matkan tekoa, mutta noustessani ylemmäs maasto vaihtuu tyypilliseksi kuivaksi ja kiviseksi paljakaksi. Aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta ja jalat kärsivät hiostavissa kengissä kuumuudesta -tauoilla paljaat varpaat nauttivat.
Iltapäivällä saavun kauniiseen laaksoon ja halu kulkea haihtuu -leiriydyn ja makoilen telttapatjalla pelkissä alushousuissa. Ilta-auringossa kookkaat sääsket kokoontuvat joukolla parittelemaan teltani kankaalle -miksi juuri nyt ja oikein joukolla? Hämärän kynnyksellä ulkoa kuuluu toistuvasti venyttelevää haukahtelua.
-153 km-
6. Päivä:
Lähden kauniina aamuna varhain liikkeelle ja suunnittelen kulkevani pitemmän taipaleen. Matka joutuu, poroja on runsaasti ja sää kaunis -olen siirtynyt merkitylle reitille ja askel lentää.
Ohitan Altevatnetin padon kautta kulkien ja ihmettelen hetken uinuvaa leirintäaluetta. Nousen ylös rinnettä ja hetkessä olen jälleen omissa oloissani -järvellä pörisevä vene tosin muistuttaa, että olen lähellä asutusta. Aurinkoisessa rinteessä kimalainen pörisee kukissa.
Laakso, jonka kautta kuljen on alkumatkasta kaunis, mutta loppu on hirveää ryteikköä: louhikkoa, puroja ja kaatuneita ja lahoavia koivuja.
Kulkiessani iltapäivällä uuden laakson poikki ylitän joen hätäillen ja venäytän nilkkani -ensimmäinen varoitus väsymyksestä. Illalla hieron hieman kipeään nilkkaan Ketorin-geeliä. Takana on täysi vaelluspäivä.
-190 km-
7. Päivä:
Tänään tulisi täyteen viikko vaellusta. Aamulla olen jännittynyt ja malttamaton -ajattelen, että minun tulisi tänään kulkea ripeästi. Laakso, jonka kuljin edellisen kerran sumussa näyttäytyy nyt huikaisevan sinisen taivaan alla, nautin näkemästäni, vaikka olettamani kiire painaakin.
Altevatnetista nousee yllättävällä nopeudella sumua ja kiirehdin. Seuraavassa laaksossa maasto on pajukkoa ja puristan itseni vauhtiin, kompuroin ja kaadun, mutta en onnekseni loukkaa itseäni erityisemmin: reväytän jalkani. Kaatumisen jälkeen kuljen hetken ja istahdan pohtimaan tilannetta: päätän pysähtyä ja leiriytyä seuraavaan laaksoon. Pohdin vakavasti vaeltavani rauhallisesti Kilpisjärvelle toisen vaellusviikon aikana.
Nousen tunturin yli ja sumu täyttää laaksot, joten istun pitkään auringonpaisteessa sumumaton yläpuolella ja lepään ja nautin. Soitan kotiin ja keskustelen hetken.
Iltapäivällä laskeudun sumun sekaan ja leiriydyn. Loppupäivä meneekin ihmetellessä, toipuessa ja ruokaa ajatellessa, sillä ruokani on suunniteltu liikkumista ajatellen. Laaksossa kulkee merkitty reitti, kartallekin piirretty, merkinnät löydän, mutta polusta en jälkeäkään. Joessa on pieniä ja pelokkaita kaloja ja nurmella ainakin yksi lihava sammakko. Sumu pysyy sakeana, joten varon kulkemasta liian etäälle teltastani. Illalla päätän muuttaa reittiä ja luovun henkisesti yrittämästä alkuperäistä 420 km:n tavoitetta.
-211 km-
Kilometrimerkit, jotka olin mustavalkoisiin karttoihini piirtänyt olivat hieman epäselviä ja aivan liian harvassa. En tiedä, miksi harhauduin kuvittelemaan, että 7. päivänä pitäisi rutistaa, että olisin aikataulusta myöhässä, sillä olinhan oikein mainiosti aikataulussa. Ehkä mielessä kummitteli seuraavaksi päiväksi aikomani liian epävarma ja vaikea osuus.
Ilman täydennystä 