Kertomus 2009, Osa 2

-151 km-

7. Päivä, 06.09.2009:

Paluumatkan ensimmäinen aamu aukenee hyvinkin tyypillisessä tunturisäässä. Suuntaan kulkuni yli viimeisen suo-osuuden luottaen siihen,että löydän kulkukelpoisen reitin. Luottamus on vähällä osoittautua vääräksi -viisaampi kulkija olisi kiertänyt ylempää kuivan maan kautta.

Pääsen polulle ja jatkan matkaa helpottuneena merkittyä reittiä pitkin. Gaskashytan jälkeen polku alkaa nousta ylös tunturiin, mikä sopiikin mainiosti minulle. Nousu jatkuu laajan rakka-alueen halki -vaikka tarvetta reitillä pysymiseen ei olekaan, silti katseeni etsii kivierämaasta seuraavaa pystyyn nostettua kiveä. Reitti vangitsee kulkijan itseensä.

Rakkaa

Odottamani sade alkaa, mutta onneksi vasta rakan loputtua -ruokatauon pitäminen venyy, kunnes on pakko pysähtyä ja syödä. Hieman Vuomahytan jälkeen suuntaan askeleeni pois reitin vankeudesta -kulkemani puuton rinne on kuivempi, kuin odotin.

Sateinen ilta

Lopulta löydän pieniä puroja, joista onnistun keräämään juomakelpoista vettä kahvimukilla -on aika pystyttää leiri. Pienet sadekuurot ja jatkuvampi tihkusade vuorottelevat.

-181 km-

8. Päivä:

Aamulla on täysin tyyni ilma -matalalla olevat usvapilvet eivät juuri liiku. Laskeudun alas koivikkoon ja löydän reitin jälleen, jota seuraankin Dividalshytalle asti. Tunturikoivut värjäävät vaatteeni ruskeiksi.

Täysin tyyni aamu

Reitti on merkitty uudelleen ja vanha polku on suljettu -uutta polkua ei vielä ole. Vanha polku kulki ylempänä märässä rinteessä ja on luultavasti suljettu liiallisen kulumisen vuoksi, sillä edellisenä syksynä polku oli mutainen.

Pysähdyn taukopaikalle syömään ja oleilemaan, aamu on rauhallinen. Lohkaisen taukopaikan koivuhalosta pilkkeitä risupussini täyteen. Jos polkua ja siltoja ei olisi, niin tuskin kulkisin täällä.

Pidän taukoa hiljaisella ja aurinkoisella Dividalshytalla. Vähän tuvan jälkeen poikkean polulta, mutta huolimattomuuttani liian aikaisin ja maksan laiskasta suunnistamisesta täyden hinnan etsiessäni reittiä ylös avotunturiin. Avotunturiin päästyäni huomaan harhautumisen kannattaneen, sillä päädyin viehättävään maastoon.

Aurinko paistaa ja tuulelta suojassa oleva puro houkuttelee pysähtymään ja taukoilemaan -levitän omaisuuteni rinteeseen kuivumaan ja tuuletan varpaitani, nautin olostani ja syön.

Karua ja kaunista

Päivää olisi vielä jäljellä, mutta tälle päivälle varaamani matka loppuu kesken ja päätän leiriytyä sopivan paikan löydyttyä. Paitani haisee ja päätän huuhtaista sen, mutta kuivaaminen onkin hankalampaa, kun en viilenevässä illassa halua märkää paitaa päälleni pukea.

-206 km-

9. Päivä:

Aamu on kaunis, aurinko paistaa ja lähellä oleva tunturilla on pilvihattu. Askel on kevyt ja mieli mukava. Ajatukset askartelevat tulevan maaston parissa: mitähän Bumansbergetin toisella puolella on?

Hieno aamu

Alkaa tuulla ja vihmoa vettä -aurinkoa en enää näe ja pureva viima pakottaa pukemaan sadeasun. Bumansberget ja iso osa muuta maastoa häviää tuulen ajamaan tihkuun, maasto on erittäin tasaista kävellä. Yksin olo on käsin kosketeltavaa -istun kuivuneen joenuoman pohjalla suojassa tuulelta.

Näkyvyys on heikko ja kuljen välittämättä suunnistaa tarkkaan, sillä maaston muodot vievät minut kyllä oikeaan paikkaan. Askellan kuivuneen lammen pohjaa ja jätän jälkeni neitseelliseen soraan -hävettää, mutta en voi vastustaa kiusausta.Laskeudun alemmas, tihkusade väistyy ja aurinkokin pilkahtaa.

Olen aikomallani leiripaikalla jo varhain ja aurinkoiseksi vaihtunut sää houkuttelee levittämään makuupussin ja muut varusteet kuivumaan.

Makaan ulkona telttapatjalla ja nautin -varpaat nauttivat pestyinä auringosta. Istun hiljaa kivellä iltaa ja katselen auringon viimeisten säteiden hiipumista: en voisi olla enempää yksin. Yöllä alkaa tuulla ja ilmassa on nousevan myrskyn merkkejä.

-227 km-

10. Päivä:

Aamu avautuu harmaana ja tuulisena. Lähden liikkeelle vaitonaisena ja nousen tunturiin omia reittejäni, mutta tarkoitukseni on myöhemmin siirtyä Rostahytalle vievälle polulle. Maasto on ylempänä pelkkää rakkaa ja sankka sumu vaikeuttaa reitin löytämistä, mutta huolellinen kartan tutkiminen auttaa.

Reitin löytyminen masentaa, tauolla kiven alta pilkistää hylättyjä ja taiteltuja retkiruokapusseja -mitä on vaeltaja mahtanut miettiä, kun on yrittänyt piilottaa roskiaan.

Rostan näkyessä kaivan puhelimeni esiin, sovitan kuulokkeen korvaan ja soitan: olen kunnossa ja matka taittuu aiotusti. Ohitan Rostahyttan jäämättä vaihtamaan kuulumisia tuvalla olleiden kanssa -ei huvittanut.

Alkaa tuulla yhä navakammin ja jään leiriin mielestäni kohtuullisen suojaiseen paikkaan hieman ennen Pältsan tupaa. Illalla olen väsynyt ja haluton, mutta pakotan itseni pesemään varpaani ja huoltamaan itseni.

Yöllä nousee myrsky ja tuuli repii yhden maakiilan irti huolimatta painona olleesta isosta kivestä -katson parhaaksi pakata makuupussin ja makaan kaikissa vaatteissa telttapatjalla kuunnellen myrskyn ääniä. Aamuyöstä kömmin uudelleen makuupussiin ja nukahdan.

-259 km-

11. Päivä:

Nousen ylös aikaisin ja pakkaan rinkan, liikkeelle lähden kofeiinitabletin voimin, sillä risukeittimen kanssa touhuamisesta ei tule mitään. Myrsky on minua vahvempi ja painaa minut alas harjanteelta. Onneksi tuulee Pältsan tuvan suuntaan. Pihassa korjaan varusteitani ja saan ystävällisen kutsun tulla sisään kahville -turisen hetken yksin kulkevan naisen kanssa, muita ei tuvalla ole. Kiitän kahvista ja painun ulos tuulen ja sateeseen.

Liha on nyt heikko ja mieli maassa -ei olisi pitänyt mennä sisätiloihin ollenkaan. Tuttu maasto ja harmaa keli pitävät mielen hiljaisena. Syön suojaisessa paikassa kylmää myslin litkua ja kyykin tarpeillani kaatosateessa.

Iltapäivällä löydän pienen etsiskelyn jälkeen paikan, jossa olen aiemminkin yöpynyt: tasainen kohta koivikon suojissa.

Norjan Paras-tunturi

Illalla aurinkokin pilkistää. Olisin voinut aivan hyvin kulkea suoraan Kilpisjärvelle asti, mutta en halunnut -halusin olla vielä yhden yön maastossa.

-285 km-

12. Päivä:

Varhain aamulla pakkaan tavarani ja suuntaan kohti Kuohkimajärven tupaa, kuivattelen ulkona märkää suojaani ja käyn tuvassa sisällä. Tupa on tyhjä -tuvan pihalla haisee paska. Eivät ole tuvat minua varten, viihdyn aivan liian hyvin yksin.