Tärkeintä on tuntea omat rajansa ja lisätä vähitellen vaelluksen pituutta ja vaativuutta. Jos et koe itseäsi kokeneeksi vaeltajaksi, niin ethän edes ajattele kopioivasi näillä sivuilla kerrottuja retkiä ja tapoja toimia.
………………………………………….
Pelkoa en tietenkään tunne, olenhan peloton ja karski vaeltaja, mutta turvallisuutta on hyvä silti pohtia.
Harkitsevaisuus on tärkeintä. Hätiköinti ja ryntäily johtavat varmuudella vaikeuksiin, joihin yksin vaeltavalla ei ole varaa. Liiallinen varovaisuus ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeen.
Väsymys saattaa kehittyä hitaasti ja heikentää kykyä yksin arvioida omaa tilaa. Tämän varalta videoin puhelimella harjoitusreissuilla ”reissupäiväkirjaa”, josta teen myöhemmin reissulta palattuani havaintoja väsymyksestä ja järjenjuoksusta.
Harjoittelu ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen ovat tärkeä osa vaelluksen turvallisuudesta. Hyväkuntoinen ja rasitukseen tottunut tuntee kehonsa ja mielensä, sen miten elimistö toipuu rasituksesta ja milloin on aika hellittää.
Matkapuhelin on varsinaisista turvallisuusvälineistä ainoa, jota pidän mukana. Reittini eivät kulje sellaisessa maastossa, jossa verkkoa ei ollenkaan olisi, mutta kuuluvuus on heikko ja satunnainen. Tapaturman tai sairastumisen sattuessa avun kutsuminen puhelimella on todennäköisesti mahdotonta.
On hyvin houkuttelevaa ajatella matkapuhelimen tuovan turvaa yksin kulkevalle. Oikea, todellinen turvallisuus syntyy kuitenkin osaamisesta ja oikeista varusteista. Itseensä luottaminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin luottaminen ulkopuoliseen apuun.
Sony Ericssonit: K610i ja C702
Sairastuminen vaellettaessa yksin voi olla vakava tilanne. Henkeä uhkaava sairaskohtaus on todennäköisesti kohtalokas, sillä avun kutsuminen tuskin onnistuu. Vakavaa vähäisempään sairastumiseen kannan mukana joitakin lääkkeitä:
- Antibiootti, Kefaleksiini
- Ripulilääke, Imodium
- Kipulääke, Ibuxin 800mg
- Vatsakipulääke, Litalgin 500mg
Tapaturman varalle on hyvä olla mukana jotakin. Vakavaan tapaturmaan en varaudu erityisillä välineillä. Pienet kolhut, viillot ja ruhjeet voi paikata melko vähäisillä välineillä. Ensiapuvälineeni ovat:
- Haavansulkuteippi
- Neula
- Lanka
- Sideharso
- Pattex Power Tape -teippi
- Pieni ja varmasti terävä veitsi (Gerber ultralight)
- Peili
Vitamiinien ja hiven- ja kivennäisaineiden puutoksia tuskin ilmaantuu, mutta olen silti nauttinut aamuisin varmuudeksi B-vitamiinivalmisteen ja iltaisin magnesiumvalmisteen. Näiden tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä en osaa sanoa mitään, mutta uskon, että niistä saattaisi olla jotakin etua.
- Magnex 350 mg
- Berocca Plus
Muovinen peili ja siitä leikattu 5-grammainen pala
Peili on mielestäni tarpeellinen yksin vaeltavalle: matkalla saattaa tulla tarve nähdä nahattomaksi hiertynyt pyllyvako tai etsiä silmässä hiertävää roskaa.
Näistä on pidettävä huolta -jalat, tärkeimmät kaikista!
Hiertymät pyrin ehkäisemään jo ennalta. Sopivat varusteet, istuvat jalkineet ja ihon pesu ja hoito ovat mielestäni parhaat tavat estää hiertymiä. Jalkoja on hyvä tuuletella tauoilla ja ylikuumenneet jalat saavat parhaan ensiavun jääkylmässä purossa -kunnes jalkoja lähes kivistää ja iho vaalenee. Ensiapupussista löytyy ennaltaehkäisyyn seuraavaa:
- Hydropel, ihon suojavoide, sisältää dimetikonia 30%
- Bevita R, rasvainen voide
- Palasaippua
- Kynsileikkuri
This page has the following sub pages.
