Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Kuljetusta reitistä tuli melkoista kiemuraa, sillä mitään erityistä muuta päämäärää retkellä ei ollut, kuin koeajaa jalkineita ja uusia toimintatapoja. Alkupäivien sumuinen sää ei innostanut kulkemaan pidemmälle pohjoiseen, vaikka sellainen houkuttelikin ajatuksissa. Moni reittien ulkopuolella matkalla ollut kohde jäi mieleen sellaisena, johon vielä palaisin harmaapartaisena rauhallisemmin telttailemaan.

Reitti ei välttämättä vastaa aivan täysin kulkemaani, sillä hetkittäin suunnistin rentoutuneesti ja seurailin korkeuskäyriä. Kuitenkin kartalle siirretty reitti kuvannee riittävän tarkasti rinkka selässä kulkemaani. Saivaaralle noustessani jätin repun lähelle huippua.

Vuorokausia vietin vaeltaen melko tarkkaan 8 täyttä: vaellus alkoi perjantaina kello 8:00 ja päättyi viikon kuluttua lauantaina kello 7:30. Vuorokaudessa taittui siis keskimäärin 35,5 kilometriä.

Kuljettu reitti 2013

Takaisin testireissusta

Kesäisen testireissun valmistelut jäivät aivan viime hetkiin, mutta itse reissu oli onnistunut. Suuntasin testaamaan vettä pitämättömiä varrettomia jalkineita Käsivarren ja vähän Norjankin maastoihin. Varasin ruokaa kymmeneksi vuorokaudeksi, mutta vatsa ja vauhti vaativat lisäämään päivittäistä ruoka-annosta, joten lyhensin retkeä ajallisesti kahdeksan vuorokauden mittaiseksi.

Vuorokausirytmi pysyi sekoitusyrityksistä huolimatta, mutta lepoon käytettyä aikaa onnistuin leikkaamaan aiempiin retkiin verratuna melko reippaasti.

Matkaa taittui alustavan arvion perusteella hieman alle 300 karttakilometriä, josta reilu osa oli polkujen ja reittien ulkopuolella.

Jalkineet toimivat hyvin, vaikka maasto oli osin hyvinkin kivistä tai märkää. Kengät ja sukat olivat käytännössä retken alusta loppuun asti märät. Varrettomuudesta en havainnut olevan juurikaan haittaa, mutta nilkan lisääntynyt liike vaikuttaisi säästäneen polvia.

Sää oli kolmea ensimmäistä päivää lukuun ottamatta helteinen, eivätkä yötkään olleet kylmiä. Alkupäivien kylmempien ja kosteiden öiden perusteella nukkumavarustus on riittävä ripeätahtiselle kesävaellukselle.

Makuualustoja

Makuualustan  valinta on yllättävän vaikeaa: alustan pitäisi olla kevyt ja mukava, eristää riittävästi, pakkautua pieneen tilaan, kestää kovaakin käyttöä ja olla lisäksi edullinen. Kaikkia näitä vaatimuksia ei täytä mikään tuntemani alusta.

Puhallettavista alustoista parhaimmat päässevät melko lähelle, paitsi edullisuuden osalta, eikä kestävyys kovassa käytössäkään ole itsestään selvää. llmatäytteisen alustan suurin kysymysmerkki on mahdollinen puhkeaminen tai vuotamaan alkaminen ja vuodon korjaaminen maasto-olosuhteissa. Ilma-alusta on ainoana alustana puhjettuaan hyödytön. Omassa käytössäni on ollut Expedin puhallettava alusta, joka on mukava ja pakkautuu pieneen tilaan. Puhallettavan alustan kanssa olen kantanut umpisolumuovisen alustan puolikasta ja alustan korjaussarjaa.

Itsestään täyttyvä, tai käytännössä lähes itsestään täyttyvä on hyvä makuualustojen perustyöjuhta: melko mukava, melko kevyt, kestävä ja pakkautuu melko pieneen tilaan. Omassa käytössäni on ollut Thermarestin alustoja, täyspitkää ja 3/4-pituista. Alustaa olen täydentänyt yleensä puolikkaalla umpisolumuovisen alustan pätkällä ja paikkasarjalla.

Umpisolumuovinen alusta on selvästi epämukavampi, kuin paksu puhallettava. Solumuovinen alusta pakkautuu myöskin varsin huonosti. Solumuovisella alustalla on kuitenkin yksi etu muihin alustoihin verrattuna: se ei voi puhjeta. Umpisolumuovisen alustan voi levittää huoletta allensa tauolla ja siitä voi jopa tarpeen vaatiessa leikata palan muuhun käyttöön. Solumuovinen alusta on myös edullinen.

Köydenveto mukavuuden ja lisäpainon ja epämukavuuden ja keveyden välillä on loputon. On hyvinkin mahdollista, että seuraavalla vaelluksella tyydyn umpisolumuoviseen alustaan, eli kietaisen reppuni kylkeen viimeisimmän hankintani, Thermarest Lite Sol-alustan. Alusta ei ole kovin mukava, eikä kaikkein kevyin, mutta pakkautuu solumuoviseksi alustaksi hyvin ja on huoleton käytössä. Alustan yläpuoli on pinnoitettu lämpöä heijastavaksi. Tulevan vaelluksen toimintatapaan alusta sopii hyvin, mutta ei kuitenkaan edusta läheskään kaikkein askeettisinta linjaa.

Nukkumatti, nukkumatti

makuupussi01

Vaelluksen päivärytmi on ollut aiemmilla harjoitusvaelluksilla selkeä ja on noudattanut totuttua kaavaa: varhainen aamuherätys, päivän vaellus, illan lepo ja huolto, sekä mahdollisuuksien mukaan yhtäjaksoinen yöuni. Tällainen rytmi ryhmittää myös varusteet selkeämmin kulkemisen varusteisiin ja leiriytymisen varusteisiin. Leirissä on perinteisesti levätty, syöty ja huollettu itseä ja varusteita. Tällaisessa leiriytymisessä kehon lämpö häviää illan viiletessä ja erityisesti avotunturissa ilta vie vaeltajan lämpimän makuupussin sisään lepäilemään, ellei tupa tai tuli lämmitä.

Luopuminen ja ilman oleminen ovat tämän yrityksen taustalla vaikuttavia ajatuksia: ilman täydennystä. Ajatus laajenee myös muuhun vaelluksen toimintaan: ilman keitintä, ilman lämmintä ruokaa ja tulevalla vaelluksella ehkä ilman päivärytmiä. Kylmään, parin tunnin välein purtavaan ravintoon sopii jatkoksi hyvin kulkeminen ilman varsinaista leiriytymistä ja suunniteltua päivärytmiä. Keskikesän valoisin aika olisi tällaiselle vaellukselle paras ajakohta: yötä ei pohjoisessa ole.

Leiriytymisen merkityksen pienetessä vähenee myös leirivarustuksen merkitys. Kulkeminen vaihtuu suoraan levoksi -sään vaatiessa katoksen pystytykseen vierähtää muutama hetki- päällä olevia vaatteita ei kuivailla, eikä huoltoa suoriteta, vaan vaeltaja levittää makuualustan, pukee lämpimän vaatekerran ja sujahtaa ohueen makuupussiin lepäämään. Lepo kestää hetken, ehkä pari tuntia. Tämän jälkeen vaeltaja purkaa tilapäisen lepoleirin ja jatkaa matkaa. Tällainen toiminta edellyttää, että lämmin vaatetus ja makuupussi sietävät kostumista.

Kosteutta kestävät parhaiten keinokuituiset makuupussi ja taukovaatteet. Makuupussin on oltava kevyt, joten valinta kohdistui Haglöfsin LIM 100 -pussiin. Tuollainen makuupussi ei kuitenkaan ole riittävän lämmin lyhyeen lepoon edes kesäiseen avotunturiin, joten lisäeristeenä on Rab:n keinokuituinen taukotakki ja ID:n keinokuituiset toppahousut.

Painoja:

  • Haglöfs LIM 100: 660 g
  • Integral Designs PLQ Pants: 365 g
  • Rab Generator Smock: 360 g

Yhteensä: 1385 g

Itikoilta on pystyttävä suojautumaan heinäkuisella vaelluksella. Kulkiessa pään suojaksi puetaan kevyt hyttyshuppu ja tarvittaessa pitkähihainen tuulipaita. Pysähtyessä ja levätessä itikoiden hyökkäys on huomattavasti vihaisempaa, mutta itikoilta täysin suojaavan teltan puuttuessa on löydettävä muita, kevyempiä keinoja. Koekäytössä on ollut itse valmistettu, hartioiden yli ulottuva itikkasuoja, mikä tarjoaa hieman suojaa istuskeluhetkeen, mutta mahdollistanee myös paremmin levon makuupussissa ilman muuta suojaa.

hyttyshuppu01

Mahdollista on myös pystyttää katos siten, että syntyy lähes suljettu tila, jossa lentävän itikan määrä on ulkoilmaa huomattavasti pienempi -Expedin kankaan reunakujia kiertää kiristettävä kuminauha ja keskellä kangasta on tasku vaellussauvalle. Itse en myöskään ole herkkä itikoille.

Painoja:

  • Itse tehty iso hyttyshuppu: 58 g
  • Sea To Summit Nano: 11 g

Yhteensä 69 g

Päivämatkat eivät välttämättä pitene tällä tavalla, mutta kulkemiseen käytettävissä olevan ajan lisääntyessä ja painopisteen siirtyessä kulkemiseen edellytykset paranevat. On tietenkin mahdollista, että väsymys kasaantuu ja pakollinen lepo on otettava, mutta ainoastaan kokeillut voi tietää.

Jalkineita

jalkineet

Jalkineiden valinta on osoittautunut varsin vaikeaksi tehtäväksi: ehkä vedenpitävä, kevyt, tukeva, kestävä ja vieläpä mielellään melko edullinenkin. Kaikkein vaikeimpana vaatimuksena on istuvuus omaan jalkaan, hiertämättömyys ja puristamattomuus pitkillä päivätaipaleilla: pienikin puristus kasvaa matkan taittuessa jopa koko retkeä uhkaavaksi kiputilaksi.

Juoksutossut Salomon XA Pro 3D Ultra. Yritys siirtyä keveisiin maastojuoksukenkiin. Ensimmäinen pari osoittautui käytössä lestiltään kapeaksi, mutta toinen pari, leveämpi M+, oli istuva. Kokeilu katkesi kuitenkin runsaiden harjoituslenkkien myötä kipeytyneeseen päkiään ja isovarpaan tyviniveleeseen. Jalkineet istuvat mainiosti ja ovat tarkat kävellä. Vettä ne eivät kalvottomina pidä. Tossut ovat kuluneet käytössä reikäisiksi, mutta palvelevat silti edelleen hyvin.

Vaelluskenkä Meindl Vakuum. Näillä vaelsin kaksi ensimmäistä koevaellusta jälkimmäisen niistä matkaltaan ollessa edelleen pisin. Mainiot jalassa, vaikka kastuttuaan hieman huopatossumaiset. Toisella pidemmällä vaelluksella kantapään kangas puhkesi ja alkoi hiertää jalkaa, joten muuten mainiot kengät odottavat vaatekomerossa aikaa parempaa.

Vaelluskenkä Haglöfs Crag Hi. Kolmannen koevaelluksen jalkineet. Hyvät kävellä ja kuivuvat nopeasti kastuttuaan. Vakiopohjalliset, Solen lämpömuovattavat, ja jalkani eivät kuitenkaan sopineet yhteen ja kolmas koevaellus vaihtui kilometrien nielennästä rauhallisempaan menoon. Kenkien melko kova varrensuu painoi myös nilkkoja. Kengät ovat sekalaisessa käytössä hyvät, mutta eivät soveltune jatkuviin pitkiin taipaleisiin edellä mainituista syistä.

Kumisaapas Nokian Finntrim. Edullinen ja ehkä vähän yllättäen aivan kelvollinen jalassa. Vakiopohjalliset tosin rullautuvat kävellessä, eivätkä mielestäni muutenkaan edusta kovin edistynyttä suunnittelua. Pohjallisten vaihdon jälkeen ripeä testilenkki kuitenkin tuotti reippaita hiertymiä jalkapohjiin, mikä vähensi innostusta siirtyä saapasleiriin. Pientä arvelua aiheuttaa saappaan vuorikankaan nopea kuluminen kantapäästä. Kipinä jäi kuitenkin kytemään ja kaivan vielä saappaat uuteen koekäyttöön, kunhan vaihdan niihin toiset pohjalliset. Nyt saappaat palvelevat siellä, missä kumisaapas on lyömätön.

Kävelykenkä Haglöfs Crag. Uusin hankinta etsiessäni kevyttä ja kestävää. Kengissä oli Solen lämpömuovattavat pohjalliset, mutta niiden jalkaa vasten oleva kangas kuoriutui osittain irti varsin lyhyen käytön jälkeen ja korvasin Solen pohjalliset Meindelin pohjallisilla. Jalka on tosin syvemmällä kengässä ohuemmasta pohjallisesta johtuen, mutta mitään erityista ongelmaa tästä ei vielä vastaan ole tullut. Mahdollista tosin on, että kengän reuna alkaisi painaa pitkillä taipaleilla kehräsluuta ja suunnitelmissa onkin hieman paksumman pohjallisen etsintä. Kengät ovat jalassa mukavat ja ne saa istumaan tiukasti nauhoitusta säätämällä, vaikka kenkä tuntuukin hieman kolholta. Pohja on omaan makuuni sopivan jäykkä, eikä jalkapohjien kipeytymistä ole ollut. Pohjan kuvio on kulunut melko nopeasti, eikä pito märällä kalliolla  muutenkaan ole mielestäni parhaiden veroinen.

craq-1

Vettä Haglöfsin tämä kenkämalli ei pidä, mutta jalkineen ollessa synteettistä materiaalia kuivumisen voisi odottaa olevan ripeää. Olen toiveikas, että tämä jalkine pääsisi tositoimiin kesän tulevalla harjoitusvaelluksella. Jos jalkinetyyppi osoittautuu käyttökelpoiseksi, niin luovun mielelläni kalvokenkien käytöstä.

Kahden vuoden tauko näyttäisi olevan ohi: into kulkea kunnes en enää jaksa on palaamassa takaisin. Siviilielämän eteen heittämät esteet näyttäisivät myös olevan takana. Seuraava vaellus on tarkoitus tehdä tulevana kesänä heinäkuussa. Matkaa en erityisemmin ole lähdössä yrittämään kerryttää aikasempaa enemmän. Muutokset tulevat koskemaan lähinnä varusteita ja ehkä myös tapaa kulkea: ajatuksena olisi luopua perinteisestä päivärytmistä ja kulkea silloin, kun jalka nousee ja levätä silloin, kun on aika levätä.

On aika herättää projekti ja alkaa valmistautua.

Kertomus 2011, osa 2

Vaelluskertomuksen toinen osa on luettavissa:

Kertomus 2011, Osa 2