Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Varusteet’ Category

Alustava varusteluettelo on nähtävissä. Tuleva koevaellus keskittyy kevyimmän mahdollisen vaatetuksen kokeiluun. Mukavuus ja rento leirielämä saavat väistyä urheilullisemman otteen tieltä. Illan ja aamun lyhyt leirielämä sujunee yhtä hyvin osin makuupusiin kääriytyneenä -tätä tavoitetta tukee kevyt ja nopeasti kuivuva vaatetus.

Kestävyys arveluttaa eniten, erityisesti hyvin ohut tuulipaita Rab Cirrus tuntuu hauraalta. Toisaalta monet aluksi hauraalta tuntuneet kevytvarusteet ovat käytössä olleet kestäviä.

Sadehousut, Montane Atomic DT, ovat varmasti kompromissi, hengittävyys tuskin on kiitettävää tasoa.

Varusteluettelo 2011

Read Full Post »

Vaatteiden tehtävä on suojata vaeltajaa elementeiltä: auringonpaisteelta, tuulelta, sateelta ja kylmyydeltä. Syksyisellä avotunturivaelluksella ulkoilman päivälämpötila voi vaihdella lähes hellelukemista muutamaan pakkasasteeseen; sade voi jatkua tuulen ajamana päiväkausia tai aamu voi aueta räntäsateessa; tuuli voi puhaltaa miehen nurin.

Auringonpaiste: Kesällä paahteelta on syytä suojautua ja kasvojen, kämmenselkien tai käsivarsien palaminen on täysin mahdollista. Syksyllä auringon voima on kuitenkin jo heikentynyt, eikä palaminen ole enää yhtä todennäköistä. Aurinkolasit on kuitenkin syytä varata mukaan.

Oma valintani aurinkolaseiksi ovat kevyet työkäyttöön tehdyt suojalasit, jotka ovat tummennetut ja ultraviolettivalon suodattavat. Lasit painavat 25 grammaa.

Tuuli: Tuuli kylmentää vaeltajan tehokkaasti ja tuulenpitävä vaellusasu onkin tärkein vaate. Asun tulisi hengittää hyvin, eikä se saisi olla paksu ja lämmin. Asun tulisi suojata myös pieneltä sadekuurolta ja tihkusateelta. Asun tulisi imeä vettä mahdollisimman vähän ja sen tulisi kuivua nopeasti. Asun tulisi kestää vaelluksen kulutus: oksien pistot ja hankautumiset kallioon ja touhuamiset polvillaan leirissä. Ohuen kulkuasun alle on hyvä pukea kevyt hikipaita ja kevyet alushousut. Hyvä hikipaita kuivuu nopeasti.

Aikaisempien vuosien hyvät kokemukset kevyestä tuulipaidasta rohkaisivat keventämään kulkuasua: housuiksi valitsin 120-grammaiset Montanen Featherlitet ja takiksi 80-grammaisen Rabin Cirrus-tuulipaidan. Housujen materiaalina on Pertex Microlight ja paidan saman valmistajan Quantum. Asu on erittäin minimalistinen ja kestävyys toistaiseksi arvoitus. Asu imee vettä hyvin vähän ja kuivuu erittäin nopeasti, mikä on merkittävä etu päivämatkojen pidetessä ja huoltoon varatun ajan vähetessä.

Hikipaitana on ollut Haglöfsin 021-poolo ja alushousuina saman valmistajan bokserit. Kokeilussa on hieman kevyempi Craftin Zero-aluspaita.

Sade: Märät vaatteet johtavat lämpöä vaeltajan iholta ja vettä pitämätön asu päästää kylmän sateen jäähdyttämään kulkijaa. Vaellettaessa sateessa sadeasu saisi myös hengittää ainakin vähän ja viimeistään leirissä hengittävyydestä on etua asun alla olevien vaatteiden kuivuessa leiriaskareiden aikana. Täysin vettä pitävän ja hengittämättömän asun alla olevat vaatteet eivät kuivu.

Oma valintani on ollut Haglöfsin Paclite-asu. Useamman vuoden vaelluskäytön jälkeen housut ovat kuitenkin kuluneet reikäisiksi, eikä takkikaan ole enää uutta vastaavassa kunnossa. Saman valmistajan saderukkaset ovat myöskin kuluneet. Haglösin Lim-asu painaa hieman yli 500 grammaa, josta kevympää on vaikea löytää. Kevyimmän mahdollisen täysin suojaavan sadeasun etsintä onkin käynnissä.

Kylmyys: Kulkupäivän tauoilla ja päivän kääntyessä illaksi vaeltajan repusta on löydyttävä lämmintä päälle puettavaa, sillä kulkuvaatetuksen lämmittävyys ei ole riittävä. Lämmittäväksi asuksi voi valita esimerkiksi villaisen kerraston, keinokuituisen väliasun tai toppapuvun. Valitun asun tulisi olla kevyt ja hyvin hengittävä, jotta päälle jätetyt märät kulkuvaatteet kuivuvat leiriaskareiden aikana.

Itse olen kokeillut toppapukua, mikä onkin hyvin miellyttävä ja lämmin leiriasu. Lepoajan lyhetessä kuivatteluun jää kuitenkin entistä vähemmän aikaa, eikä tiiviskankainen toppapuku ole välttämättä kuivattelussa paras. Etsinkin kevyttä keinokuituista välisua toppapuvun korvaajaksi, vaikka lämpimyys tällaisella asulla on varmasti heikompi. Etuna olisi kuitenkin mahdollisesti nopeampi kuivuminen ja mahdollisuus käyttää asua myös kulkiessa.

Kestävyys ei ole tällaisessa yrityksessä kovinkaan tärkeä vaatteen ominaisuus: kulkuasun reiät voi paikata palalla teippiä tai ompelemalla ja sadeasun repeämän samoin teipillä. Asun ei tarvitse olla tyylikäs, eikä edustava. Tärkeintä on toimivuus ja keveys. Valitsemalla kevyimpiä mahdollisia vaatteita on mahdollista, että vaelluksen koko vaatekerta ei paina paljoa enempää kiloa.

Read Full Post »

Haglöfs Crag HI GT

Uudet kengät maastossa

Keventäminen jatkuu kaikkein tärkeimmästä, eli jalkineista. Joitakin viikkoja aiemmin heräteostoksena hankkimani Haglöfsin kengät ovat maastolenkkien myötä lunastamassa paikkansa seuraavan pitkän vaelluksen jalkineina. Valinnassa painoi jalkineen keveys ja hyvä istuvuus sovitettaessa.

Varret ovat puolikorkeat, joten kengät tulevat kastumaan vaelluksella myös sisäpuolelta. Kenkien kuivumisnopeus selvinnee aikanaan kastumisten myötä. Pohja on jopa hieman turhankin jäykkä muun kengän rakenteeseen nähden. Kengän päkiä tuntuu tasaisella käveltäessä oudon paksulta, mutta maastossa tuntemus häviää.

Solen pohjalliset ovat kovat, eivätkä tunnu uunissa käyttämisen ja kävelynkään jälkeen täysin asettuvan oman jalkani muotoihin. Tosin lenkin pidetessä kovuuden tunne häviää. Suhteellisen vähäisen kävelyn jälkeen pohjalliset ovat alkaneet käpertyä edestä alkaen.

Kulkunopeuden kannalta tärkeä ominaisuus, eli jalkineen paino aleni myös merkittävästi: aiempi kipukynnyksen ylittävä paino, 1988 grammaa, vaihtuu selvästi siedettävämpään 1515 grammaan. Tällaisen keventymisen huomaa hyvin kävellessä. Odotan myös, että Haglöfsin jalkine imee vettä selvästi aikaisempaa täysnahkaista vähemmän, jolloin todellinen painoero maastokäytössä on vieläkin suurempi.

Kestävyydeltä en odota paljoa: sisäänajo ja yksi vaellus on mielestäni riittävä. Jatkuva märkyys ja louhikkoiset taipaleet ovat myrkkyä mille tahansa kengälle.

Read Full Post »

Suoja vaihtui myöskin kevyempään: valintani oli GoLite Shangri-La 2. Suoja painaa 615 grammaa ilman pakkauspussia, nyörejä ja maakiiloja. Painoa säästän verrattuna aiempaan MSR:n suojaan noin 250 grammaa.

Shangri-La 2 tunturissa (kuva manipuloitu)

Ensivaikutelma suojasta oli hieman pettymys: ohuttakin ohuempi kangas vaikuttaa hauraalta, eikä työn jälki ole aivan odottamallani tasolla. Shangri-la ei kuitenkaan ole kovin kallis, eikä ohuen materiaalin ompelu ole helppoa, joten pienet epätarkkuudet ovat hyväksyttävissä.  Suojan saumat ovat teipatut, joten vedenpitävyys on siltä osin kunnossa.

Pystyttäminen on melko helppoa, mutta kovin epätasaiseen maastoon ei tätä suojaa saa hyvin pystytettyä. Koepystytyksessä suoja vaikutti vastoin odotuksiani epäsymmetriseltä: vetoketjullinen pääty on pystympi. Suojan leikkauksen tarkastelu antaa myös saman käsityksen. Asiaan on syytä perehtyä tarkemmin.

Tilaa suojassa on kylliksi yhdelle vaeltajalle, vaikkakin oviaukko tuntuu 180-senttiselle harteikkaalle vaeltajalle hieman ahtaalta.  Kiinnityspisteitä on runsaasti ja sivujen kiinnityslenkit antavat mahdollisuuden lisänaruille, jolloin sisätila kasvaa. Kuitenkin makuupussi on vaarassa hankautua päätyjen märkään kankaaseen, joten hyvin kastumiselta suojattu makuupussi on tarpeen. Oviaukon vetoketju on hankala käyttää ja kangas hakeutuu vetoketjun hampaiden väliin herkästi. Tuuletusaukkojen kiinteät kovikekaaret vaikeuttavat hieman pieneen tilaan pakkaamista.

Read Full Post »

Kevyempi keittiö

Keventäminen on aina ajankohtaista ja lisäksi se on hauskaa. Tulevan talven aikana pyrin vähentämään varusteiden painoa: keventyneeseen reppuun lastaan aikaisempaa suuremman määrän ruokaa.  Näin päivämatkojen pidentämiselle tulee muutakin pohjaa, kuin vain oma vakaa aikomus.

Ebay on kevyiden varusteiden etsijän ystävä: monet pienet tarvikkeet on edullista hankkia yksittäinkin. Sattumalta löysin muutamia kappaleita korealaisen Kovean valmistamia keittimiä, joista päätin hankkia kevyen ja pieneen tilaan pakkautuvan Supalite Titanium CAMP56-mallin.

Piskuinen, mutta pippurinen Kovean keitin

Nimensä mukaisesti keitin painaa 56 grammaa, mistä kaasukeitin ei paljoa voi enää kevyemmäksi muuttua. Keitin toimitetaan tukevassa, kankaisessa kotelossa. Työn laatu on lähes moitteeton, ainoa havaitsemani virhe on keittimen kierteissä.

Keittimen liekki on laajempi, kuin aikaisemmin käyttämälläni MSR:n mallilla. Kaasun kulutus on kuitenkin käyttämälläni kattilalla aikaisempaa tasoa. Pientä arvelua herättää keittimen rungon nopea kuumeneminen polttavaksi.

Pelkistetty keittiöni painaa 154 grammaa, mutta mukana on vain aivan välttämätön: keitin, kattila kannella ja lusikka. Vuoden 2010 syysvaelluksella keittö painoi 300 grammaa, mutta kattila oli tukevampi, samoin lusikka, keitin oli MSR PocketRocket ilman koteloa ja kahvimukin virkaa hoiti titaanikuppi. Kahvin ja teen juon nyt suoraan kattilasta ja purosta veden kauhon suoraan kouralla. Mahdollista on myös etsiä kevyt muovipikari vesikauhaksi.

Read Full Post »

Kaasun kulutus

Risukeittimen sijaan keittimeksi otin menneelle syksyn vaellukselle kevyen kaasukeitimen. Keittimen valinta oli helppo tehtävä, sillä varustekaapin perukoilla oli MSR Pocket Rocket. Kattilaksi otin saman Tibetanin litraisen, mitä olen käyttänyt risukeittimen kanssa -kattila tosin oli ulkoa hyvinkin tervainen ja karstainen, joten yksi reilu kuumennus oli tarpeen.

Keittelytarpeen ollessa vähäinen pakkasin reppuun yhden 230 gramman kaasupatruunan. Keittimen käyttö rajoittui pelkästään kahvi- tai teeveden lämmittämiseen. Maastoaamuja ja -iltoja oli kumpaakin 14, joina keitintä käytin. Lisäksi keitin joitakin kertoja päiväkahvit. Keittokertoja oli yhteensä 32 ja kaikki keittelyt tapahtuivat teltan suojassa.

Kaasupatruuna painoi lähtiessä 360 grammaa ja palatessani 200 grammaa, joten kaasua kului 160 grammaa. Kaasua kului yhdellä keittokerralla 5 grammaa. Tarkasti käytettynä yksi kaasupatruuna riittäisi kolmen viikon vaelluksen aamukahvin ja iltateen keittelyyn, mutta ei yhteenkään lisäkertaan.

Read Full Post »

Vaelluksen parhaita hetkiä

Taukohousut olivat mukana menneellä vaelluksella taukotakin lisäksi. Housut on valmistanut kanadalainen ID, eikä työn laadussa tai materiaaleissa ole moittimista. Housut olivat jalassa iltaisin ja aamuisin lukuun ottamatta kaikkein lämpimimpiä iltoja. ID:n housut ovat leikkaukseltaan väljät, joten usein puin ne leiriytyessäni vaellushousujen päälle. Vaikka housujen kangas onkin varsin ohutta, niin reikiä housuihin ei tullut. Lämpimät housut toivat hämmästyttävän määrän mukavuutta ja olivat ehdottomasti jokaisen kannetun grammansa arvoiset.

Taukotakki olikin lunastanut paikkansa rinkassa jo edellisen syksyn vaelluksella. Englantilaisen Rabin valmistama takki on todella mukava ja lämmin. Takki on kestänyt ongelmitta, ainoastaan kainalosta on ratkennut pätkä saumaa, mikä ei tosin vielä ole tuonut täytettä näkyviin.

Pitkän syksyisen avotunturivaelluksen onnistumisen resepti itselläni on lämmin makuupussi, lämpimät vaatteet ja riittävä suoja. Silloin en kaipaa tupiin, enkä lämmittäviä tulia. Vaelluksen kestolle ei myöskään aseta estettä väsyminen kylmyyteen tai märkyyteen.

Read Full Post »

Risukeitin on tunnelmallinen.  Savun hajua varusteissa ja vaatteissa ei voita mikään. Risukeittimestä saa tunnelmallisia kuvia. Käyttö vaatii hieman harjaantumista ja avotunturissa risua on toisinaan niukasti saatavilla. Osaamaton kulkija voi jäädä ilman aamukahvia, mutta luonnonvoimatkin voivat estää täysin risukeittimen käytön. Risukeitin nokeaa varusteet -ja miehen.

Risukeitin on parhaimmillaan erittäin kevyt, eikä tarvetta polttoaineen mukana kantamiseen pitäisi olla -ainakaan teoriassa. Avotunturin rajalliset risuvarat houkuttelevat kuitenkin kantamaan mukana muutamaa kourallista kuivaa tikun pätkää ja sytykettä.

Risukeittimen käyttö vaikuttaa ympäristöön -risua on saatava ja kuivat katajankäppyrät houkuttelevat kulkijaa katkomaan oksia. Pääosa risukeittimen ympäristövaikutuksista syntyy käyttöpaikalla.

Kaasukeitin on nopea ja tehokas. Kaasukeitin ei tuhlaa polttoainetta. Kaasukeitin on siisti, eikä se nokea. Kaasukeitintä voi käyttää teltan tai suojan sisällä, eikä myrskykään estä kuuman aamukahvin keittoa. Kaasukeitin ei ole tunnelmallinen.

Kaasukeitin on parhaimmillaan kevyempi, kuin kevytkin risukeitin. Kaasukeittimen polttoaine on kuitenkin kannettava mukana. Kaasu on pakattu melko painavaan rasiaan.

Kaasukeitin ei vaikuta käyttöhetkellään ympäristöönsä -keittimen käytöstä ei jää jälkeäkään. Kaasun ympäristövaikutukset syntyvät patruunan valmistusvaiheessa ja tyhjän hylsyn hävityksessä. Kaasun poltto vapauttaa hiilidioksidia.

Risukeitin:

  • BushBuddy 140 g
  • Kattila, kahvallinen 140 g
  • Risupussi, jossa risua 20-300 g

Yhteensä 300-580 g. Painoon vaikuttaa tarve kuljettaa risua. Monessa maastossa tarvetta ei ole.

Kaasukeitin:

  • PocketRocket, suojassaan 113 g
  • Kattila, kahvaton UL 87 g
  • Kaasupatruuna 360 g (tyhjänä 90 g)

Yhteensä 560-320 g. Kaasun kulutus on laskettu kahden viikon vaellukselle, jolla keitetään ainoastaan aamukahvit ja illalla teetä ( yhteensä 28 x 6 g=168 g kaasua).

Tässäpä onkin vaikea valinta!

Read Full Post »

Tuulisuoja toimi ensimmäisissä kokeiluissa odottamallani tavalla: kevyt tuuli ei haitannut keittelyä mainittavasti. Keittimen ja kattilan ympärille kierretty tuulisuoja tosin kuumentaa BushBuddyn polttavan kuumaksi, joten keitintä ei voi liikutella paljain käsin hetken keittelyn jälkeen. Kiinnitys alustaan on tärkeä, sillä navakampi tuuli liikuttaa kevyttä tuulisuojaa helposti. Veden keittämiseen kuluvaa aikaa en mitannut.

Read Full Post »

Tyynymaavaate

Suojassani ei ole lattiaa, joten maavaate on hyödyllinen varuste. Maavaatteen ei tarvitse olla iso ja painava. Olen käyttänyt tyvek-kankaista maavaatetta. Kaapissa odottaa myös Integral Designs:n kankainen ja kevyt yhden hengen maavaate.

Tyynyä en ole koskaan mukanani kantanut. Tyynyn tehtävää on hoitanut nyrkki, käsivarsi, vaatemytty ja uusimpana vaatteilla täytetty kuivapussi. Tällainen tyyny on heikko tai välttävä mukavuudeltaan.

ID:n maavaate on varsin pitkä ja uusin alustani lyhyt -reppu toimii eristeenä jalkojen alla. Taitoin maavaatteen kaksinkerroin ja ompelin reunat kiinni. Kavensin suuaukon juuri patjan levyiseksi siten, että muodostunut pussi levenee päätyä kohti.

Tyynymaavaate ja kaksi eri tavoin tehtyä tyynyä

Tyynyn voi tehdä niin, että alusta on maavaatteen taitoksen sisällä, jolloin pienempi vaatemäärä riittää tyynyyn. Jos vaatteita on runsaammin, niin alustan voi jättää taitoksen ulkopuolelle ja täyttää tyyny suuremmalla määrällä vaatetta. Tyynymaavatteen kulmissa on kiinnitystä varten lenkit. Tyynytaskun leveneminen auttaa vaatteita pysymään taskun sisällä.

Maavaatteen leveys on 68 cm, pituus 178 cm, tyynytaskun syvyys 35 cm ja paino 110 g.

Tyynymaavaate on täysin kokeellinen, enkä väitä sitä toimivaksi. Käyttökokemuksista myöhemmin.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »