Suunnitelmia sadeviitasta ja muustakin

Sadeviitta on alkanut houkutella yhä enemmän, sillä sellainen on yksinkertainen, kestävä ja halpa. Sadeviitta kaipaa kaverikseen kevyet sadelahkeet, jotka nekin ovat yksinkertaiset, kevyet ja edulliset -ja helppo myös itse valmistaa kevyestä materiaalista. Eivätkä varalla olevat sadehihatkaan painaisi paljoa, jos sää heittäytyisi oikein ikäväksi. Yöpyminen sadeviitan alla on tosin varsin karua, vaikka karuuden kokeminen on suhteellista ja riippuu siitä, mihin vertailee.

Sadeviitta ei tarjoa yöpyjälle riittävää suojaa, joten kevyt makuupussin suojapussi on tarpeen. Tällä hetkellä käytössä on Rabin valmistama suojapussi, mutta kevyemmälle olisi tarvetta. Edellisellä vaelluksella kokeiltu varsin kevyt makuupussi ja toppapuku käyvät kesällä tunturissakin, eivätkä synteettiset täytteet ole turhan arkoja kosteudelle.

Heräteostoksena varustekaappiin päätynyt 340 grammainen Sea to Summit Ultra-Sil Tarp-Poncho olisi aika ottaa käyttöön, vaikka tämä askel tuntuukin vaativan aimo annoksen tahdonvoimaa. Toisaalta kevennys nykyisestä ei olisi suuri, mutta joitakin satoja grammoja kuitenkin. Vaellustyylissä askel olisi isompi ja mahdollistaisi lisää kevennyksiä.

Jalkineet ovat myös vaihtumassa kevyempiin, sillä Merrell Mix Master Tuff-tossut ovat lunastamassa hyvin istuvina ja mukavina paikkansa seuraavan vaelluksen ainoina jalkineina. Uusi pari on hankittuna odottamaan tositoimia. Tossuilla on painoa 360 grammaa. Vaikutus päivätaipaleiden pituuteen on mahdollisesti merkittävä.

Ruokaa on aikaisemmilla vaelluksilla ollut 900-1100 grammaa vuorokautta kohden. Hieman vähemmällä kulkemista voisi kokeilla, erityisesti jos oma lähtöpaino olisi kokeiluun riittävä ja varaa kohtuulliseen laihtumiseen olisi. Tämän muutoksen järkevyyttä tosin epäilen vahvasti.

Matkaa voisi varata kuljettavaksi 420-450 kilometriä ja aikaa tähän varata 10 täyttä vuorokautta. Arvion perustana on edellinen kesävaellus, jolla vuorokauden taival oli 35 kilometriä. Päivätaipaleen noston suunnittelin tapahtuvan keventyneiden tossujen ja runsaamman kävelyharjoittelun myötä. Vaikutuksensa on myös jo edellisellä vaelluksella varoen kokeiltu vuorokausirytmitön vaeltaminen, jonka voisi tulevalla koetuksella ottaa täysimittaisena käyttöön. Käyttämättömänä on myös viimeisten päivien tai päivän armoton rutistus.

Read Full Post »

Uudet jalkineet: Merrell Mix Master Tuff

Jalkineiden valinta tuntuu olevan osin sattuman ohjaamaa: kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ei voi käytettävissä olevien rahavarojen, eikä ajankaan puitteissa kokeilla. Myöskään ahkerakaan urheiluvälineliikeiden koluaminen ei montaa vaihtoehtoa lopulta kokeiltavaksi tuo. Verkkokaupasta tilaaminen taas on melkoista onnenkauppaa.

Merrell oli tehnyt onnen kokeilun loppukesästä helpoksi: sopivan kokoiset ja mahdollisesti tyyppisetkin tossut tarjoushintaan kotiin kannettuna. Ostopäätöksen tekoon ei kauaa aikaa mennyt ja muutaman päivän kuluttua UPS toi kenkäpaketin kotiin. Tossut olivat sopivan kokoiset, vaikka hieman kokoaan väljemmän oloiset: tilaa varpaille on riittävästi. Omat tossuni ovat kokoa 46 ja painavat 360 grammaa tossulta.

Tossu tuntui alussa jalassa ryhdittömältä ja pohja veltolta. Sivuttaistuki viistolla pinnalla ei tukevampaan kenkään tottuneelle ollut kovinkaan kummoinen. Alun kokemukset eivät tuoneet suurta luottamusta tossua kohtaan.

Lenkkikilometrejä on nyt takana noin 100, josta pisin pururadalla kävelty yhtäjaksoinen lenkki on ollut 25 kilometriä. Jäykempään ja painavampaan jalkineeseen verrattuna kilometriin kulunut aika on hieman laskenut ja tasaisen matkavauhdin pitäminen vaikuttaisi olevan helpompaa: mäkisellä pururadalla ensimmäisen tunnin aikana taittuu seitsemän kilometriä, eikä vauhti muutu seuraavien parin tunnin aikana. Pehmeämpi ja vaimentamattomampi pohja vaikuttaa kuitenkin kävelytyyliin: välillä askel tihenee ja lyhenee ja paino siirtyy enemmän päkiälle.

Maastolenkkien vähäisyys ja pääasiassa kuntopolulla tapahtunut lenkkeily ei ole asettanut tossun kestävyyttä koetukselle. Kantapään sisäpuolen vuoraukseen tosin on ilmestynyt ensimmäiset kulumisen merkit. Jalkapohjien ja jalan lihasten totuttua tossuihin edessä on noin 15 kg:n repun kanssa patikointi maastossa ja poluilla.

Read Full Post »

Black Diamond Distance: Kokemuksia

Black Diamond Distance-sauvat ovat olleet kahdella vaelluksella sekä vaellussauvoina, että suojan tukisalkoina. Kilometrejä vaelluksilla on kertynyt noin 600 ja muilla kävelylenkeillä hieman lisää. Sauvat ovat palvelleet hyvin, eikä mainittavaa ongelmaa ole ollut.

Kulumistakin on kuitenkin havaittavissa: rannelenkit alkavat olla käytetyn oloiset ja kärkipiikit eivät enää pidä riittävästi kivessä. Aikaisemmissa Lekin sauvoissani kärkipiikin vaihto on ollut rutiinitoimenpide: koko muovinen kärki irtoaa terävästi napauttamalla ja uuden varaosapiikin asentaminen käy ilman liimaa vain painamalla piikki paikoilleen ja sauvaa pari kertaa maahan terävästi kopauttamalla. Distance-sauvojen tapauksessa vain metallinen kärkipiikki on vaihdettavissa, mikä onkin kätevää, jos pelkkä kärjen vaihto on riittävä toimenpide. Omien sauvojeni osalta pelkkä piikin vaihto ei tuntunut riittävältä, sillä koko muovinen kärkiosa sompineen vaikutti tulleen tiensä päähän jäätyään useaan otteeseen kivien väliin.

Kärkiosa on liimattu huolellisesti sauvaan, mutta onneksi liima on pehmennettävissä pitämällä sauvan kärkeä hetken kiehuvassa vedessä. Samanlaista kärkeä en kuitenkaan edes yrittänyt varaosana etsiä, vaan päätin korvata kärjen Lekin valmistamalla, jonka sompa on myöskin isompi ja mielestäni parempi. Vastoin toiveitani uudet Lekin varaosakärjet eivät kuitenkaan sopineet täysin Black Diamondin sauvoihin ja vaikuttasi että eivät pysyisi ilman liimaa. Edessä on siis sopivan liiman etsiminen.

Kärkien vaihdon jälkeen sauvoilla on uskoakseni edessä lukuisa joukko vaihtelevia vaelluskilometrejä.

Read Full Post »

Leirissä ja levossa

Suojana toimi Exped Scout Tarp, suorakaiteen muotoinen kangas. Vaikka tuollaisen kankaan voisi pystyttää useammallakin tavalla, niin olosuhteet ohjasivat käyttämään vain yhtä pystytystapaa: vaellussauva on tukisalkona keskellä sijaitsevassa pussissa ja toinen vaellussauva kohottaaa etuliepettä kulkuaukoksi tarvittaessa. Alkumatkan viileämmät säät pitivät hyttyset poissa, mutta sään lämmetessä itikoiden määrä kasvoi. Levon aikaisesta rauhasta yritti huolehtia hartioiden ympärille ulottuva itikkahuppu, mutta tulos ei aina vastannut odotuksia. Muuten suoja tarjosi sen, mitä sen tuleekin tarjota: suojaa sateelta ja tuulelta.

Isompi itikkahuppu toimi myös tauoilla itikattomana tilana

Makuualustaksi mukaan lähti Z-lite Sol. Alusta toimi luonnollisesti erinomaisesti taukojen aikana makoilussa ja istuskelussa, mutta varsinaisen levossa alusta on hieman liian ohut ja epämukava. Vaelluksen alun jälkeen taitoinkin alustan kaksinkerroin ja käytin rinkkaa jatkona jalkojen alla. Mukavuus ja levon syvyys eivät kuitenkaan vastaa ilma-alustaa. Monikäyttöisyys, helppous ja varmuus kuitenkin ovat tällaisen alustan kiistämättömät vahvuudet. Vaikka alusta oli uusi reissuun lähtiessään, niin käytön jäljet näkyvät siinä yllättävän selvästi.

Makuupussi ja toppatakki ja -housut selvisivät tehtävistään hyvin, vaikka makuupussin huppu onkin huono. Näiden lisäksi matkassa oli Rab:n bivy, joka olikin tarpeen alun tuulisina ja kylmempinä öinä. Heti vaelluksen alusta lähtien vakiintui käytäntö, että leiriytyessäni pystytän suojan ja puen toppa-asun hikisten vaellusvaatteiden päälle. Nukkumaan käydessäni kylmemmällä säällä pujahdin makuupussiin suoraan toppa-asu päällä. Etuna tästä on, että kulkuun käytettävä vaatekerta kuivuu viimeistään unen aikana ja että ylös noustessa päällä on jo valmiiksi lämmin vaatekerta ja vaellusasu ja lyhyiden aamutoimien hoitaminen ja liikkeelle lähteminen on nopea ja yksinkertainen tehtävä. Käytetty yhdistelmä tulee palvelemaan melkoisella varmuudella tähän projektiin liittyvillä kesäretkillä.

*  * *

Kehitettävää on suojassa: kevyempi ja paremmin itikoilta suojaava. Paras ratkaisu voisi olla itse valmistettu muotoon ommeltu katos, johon käynti tapahtuu lieppee alta ja jossa helmaa kiertää reilusti maahan asti ulottuva verkko.

Read Full Post »

Jalkineet, märkyydestä ja muustakin

Jalassa olivat menneellä kesävaelluksella Haglöfsin varrettomat ja vettä pitämättömät Cragit. Kenkien mukana tulleet alkuperäiset Sole-pohjalliset vaihdoin Meindl DrySole-pohjallisiin. Alussukkina olivat joko Bridgedalen tai Lorpenin mallit ja vaellussukkina Bridgedalen merinovillaa sisältävät. Jalkojen hoitoon käytin Bevita R-voidetta ja suojaamiseen Hydropel-voidetta. Varrettoman jalkineen suun suljin kevennetyillä ID:n säärystimillä. Pahan päivän varalle ja leirikäyttöön olin varannut reppuun Rocky-goresukat.

Kastuminen kalvottomissa kengissä on itsestään selvää: sade, kuraiset polut, purot ja suot, sekä jokien kahlaukset pitävät tästä huolen. Menneellä vaelluksella kengät, sukat ja jalat eivät vaeltaessa olleet kuivat ensimmäisen päivän muutaman alkutunnin jälkeen. Alun kylmempien päivien jälkeen jalkojen iho oli ryppyinen ja lionneen näköinen, mutta vaelluksen edetessä tämäkin väheni. Kengät ja sukat riisuin jalasta useimpien kahden tunnin välein pitämieni taukojen yhteydessä: jalkojen iho ehtii kuivumaan ja hengittämään. Jalkojen ollessa paljaat myös yleensä joko rasvasin jalkapohjien ihon kevyesti, tai tarvittessa suojasin Hydropel-voiteella. Tauolle asettuessani väänsin sukista ja heilautin pohjallisista enemmät vedet.

Tauko: jalkojen tuuletus, energian tankkaus ja reitin suunnittelu

Pitempien taukojen ja unilevon ajaksi pystytin katoksen. Kuivuttuaan jalat saivat suojakseen yhden kuivana pidetyn vaellussukkaparin ja jalkineita tarvittaessa goresukat. Lionneenkin oloiset jalat palautuivat muutamassa tunnissa kuivina ollessaan. Iltatoimiin aiemmin liittynyt jalkojen kylvetys kylmässä purossa jäi myöskin puuttuman kokonaan, liekö syynä jo kulun aikana jalkojen kohdalle sattuneet kylmät kylvyt. Sukat pysyivät myöskin pehmeämpinä, kait samasta syystä.

Jokien ylitys oli suorastaan juhlaa: joko suoraan yli hidastamatta tai ylityspaikan haetuttaessa sellaisen löydyttyä. Ylityksen jälkeen matka jatkui ilman erityisiä toimenpiteitä: vesi puristuu melko nopeasti ulos kengästä ja lotina vaimenee. Samaa yksinkertaistaa kaavaa noudatti rinnesoiden ylitys: yli vain. Toki vanha vaelluskengän käyttäjän tapa hieman kierrellä märkiä kohtia yritti pitää otteessaan, vaikka tähän ei mitään erityistä syytä ollutkaan.

Pohjalliset olivat nimestään huolimatta hyvin hitaasti kuivuvat ja pidättivät rakenteeseensa huomattavan määrän vettä. Lisäksi molemmat mukana olleet parit alkoivat taittua keskeltä ja menettää ryhtiään oltuaan jatkuvasti märät. Kuitenkin pohjalliset olivat varsin mukavat ja ystävälliset jalkapohjille, mikä on ensiarvoisen tärkeää.

Hiertymistä tai rakoista ei ollut matkanteon hidastajaksi. Pikkuvarvas tosin rakkoili vakiopaikastaan. Retken alkupäivien jälkeen alkanut hellesää ei myöskään pehmentänyt jalkoja, kuten on ollut laita tukevampien kenkien kanssa hellesäillä.

Varrettomuutta en kokenut ongelmaksi: rakassa kävely sujui kuten ennenkin. Aikaisemmin pidemmillä päivätaipaleilla jalkineiden varret ovat painaneet nilkkaa, mutta tällaista ei tietenkään nyt ollut. Ennen herkimmin rasittuvat olivat polvet, mutta nyt näin ei ollut, lieneekö syynä ollut nilkan vapaa liike. Hieman yllättäen nilkat eivät rasittuneet, vaikka kulkemallani reitillä epätasaista maastoa oli runsaasti.

Itse jalkineet selvisivät matkasta ilman merkittäviä vaurioita: pientä pohjan irvistelyä ja kulumaa materiaaleissa. Pohja oli riittävän jäykkä rakassakin tarpomiseen ja parhaimmillaan ne olivatkin sekalaisessa maastossa polkujen ulkopuolella. Kengät kuitenkin imivät vettä vähäistä enemmän eivätkä kuivuneet kovin nopeasti. Myöskään jokien ylityksien jälkeen vesi olisi voinut puristua ulos nopeammin. Kenkien kumilla suojattujen kärkien muoto muuttui: pyöreys hävisi ja ne pehmenivät. Nämä jalkineet jatkavat siviilipalveluksessa vielä pitkään, mutta vaellukselle ne eivät enää lähde.

Tulevaisuus vaikuttaa selvältä: varreton, vettä pitämätön, melko jäykkäpohjainen, mutta kevyt, mielellään kokonaan synteettistä materiaalia oleva jalkine. Sopivimman mallin etsintä jatkuu.

Read Full Post »

Makuualustoja: Jaakobin painia

Makuualustan  valinta on yllättävän vaikeaa: alustan pitäisi olla kevyt ja mukava, eristää riittävästi, pakkautua pieneen tilaan, kestää kovaakin käyttöä ja olla lisäksi edullinen. Kaikkia näitä vaatimuksia ei täytä mikään tuntemani alusta.

Puhallettavista alustoista parhaimmat päässevät melko lähelle, paitsi edullisuuden osalta, eikä kestävyys kovassa käytössäkään ole itsestään selvää. llmatäytteisen alustan suurin kysymysmerkki on mahdollinen puhkeaminen tai vuotamaan alkaminen ja vuodon korjaaminen maasto-olosuhteissa. Ilma-alusta on ainoana alustana puhjettuaan hyödytön. Omassa käytössäni on ollut Expedin puhallettava alusta, joka on mukava ja pakkautuu pieneen tilaan. Puhallettavan alustan kanssa olen kantanut umpisolumuovisen alustan puolikasta ja alustan korjaussarjaa.

Itsestään täyttyvä, tai käytännössä lähes itsestään täyttyvä on hyvä makuualustojen perustyöjuhta: melko mukava, melko kevyt, kestävä ja pakkautuu melko pieneen tilaan. Omassa käytössäni on ollut Thermarestin alustoja, täyspitkää ja 3/4-pituista. Alustaa olen täydentänyt yleensä puolikkaalla umpisolumuovisen alustan pätkällä ja paikkasarjalla.

Umpisolumuovinen alusta on selvästi epämukavampi, kuin paksu puhallettava. Solumuovinen alusta pakkautuu myöskin varsin huonosti. Solumuovisella alustalla on kuitenkin yksi etu muihin alustoihin verrattuna: se ei voi puhjeta. Umpisolumuovisen alustan voi levittää huoletta allensa tauolla ja siitä voi jopa tarpeen vaatiessa leikata palan muuhun käyttöön. Solumuovinen alusta on myös edullinen.

Köydenveto mukavuuden ja lisäpainon ja epämukavuuden ja keveyden välillä on loputon. On hyvinkin mahdollista, että seuraavalla vaelluksella tyydyn umpisolumuoviseen alustaan, eli kietaisen reppuni kylkeen viimeisimmän hankintani, Thermarest Lite Sol-alustan. Alusta ei ole kovin mukava, eikä kaikkein kevyin, mutta pakkautuu solumuoviseksi alustaksi hyvin ja on huoleton käytössä. Alustan yläpuoli on pinnoitettu lämpöä heijastavaksi. Tulevan vaelluksen toimintatapaan alusta sopii hyvin, mutta ei kuitenkaan edusta läheskään kaikkein askeettisinta linjaa.

Read Full Post »

Nukkumatti, nukkumatti

Vaelluksen päivärytmi on ollut aiemmilla harjoitusvaelluksilla selkeä ja on noudattanut totuttua kaavaa: varhainen aamuherätys, päivän vaellus, illan lepo ja huolto, sekä mahdollisuuksien mukaan yhtäjaksoinen yöuni. Tällainen rytmi ryhmittää myös varusteet selkeämmin kulkemisen varusteisiin ja leiriytymisen varusteisiin. Leirissä on perinteisesti levätty, syöty ja huollettu itseä ja varusteita. Tällaisessa leiriytymisessä kehon lämpö häviää illan viiletessä ja erityisesti avotunturissa ilta vie vaeltajan lämpimän makuupussin sisään lepäilemään, ellei tupa tai tuli lämmitä.

Luopuminen ja ilman oleminen ovat tämän yrityksen taustalla vaikuttavia ajatuksia: ilman täydennystä. Ajatus laajenee myös muuhun vaelluksen toimintaan: ilman keitintä, ilman lämmintä ruokaa ja tulevalla vaelluksella ehkä ilman päivärytmiä. Kylmään, parin tunnin välein purtavaan ravintoon sopii jatkoksi hyvin kulkeminen ilman varsinaista leiriytymistä ja suunniteltua päivärytmiä. Keskikesän valoisin aika olisi tällaiselle vaellukselle paras ajakohta: yötä ei pohjoisessa ole.

Leiriytymisen merkityksen pienetessä vähenee myös leirivarustuksen merkitys. Kulkeminen vaihtuu suoraan levoksi -sään vaatiessa katoksen pystytykseen vierähtää muutama hetki- päällä olevia vaatteita ei kuivailla, eikä huoltoa suoriteta, vaan vaeltaja levittää makuualustan, pukee lämpimän vaatekerran ja sujahtaa ohueen makuupussiin lepäämään. Lepo kestää hetken, ehkä pari tuntia. Tämän jälkeen vaeltaja purkaa tilapäisen lepoleirin ja jatkaa matkaa. Tällainen toiminta edellyttää, että lämmin vaatetus ja makuupussi sietävät kostumista.

Kosteutta kestävät parhaiten keinokuituiset makuupussi ja taukovaatteet. Makuupussin on oltava kevyt, joten valinta kohdistui Haglöfsin LIM 100 -pussiin. Tuollainen makuupussi ei kuitenkaan ole riittävän lämmin lyhyeen lepoon edes kesäiseen avotunturiin, joten lisäeristeenä on Rab:n keinokuituinen taukotakki ja ID:n keinokuituiset toppahousut.

Painoja:

• Haglöfs LIM 100: 660 g
• Integral Designs PLQ Pants: 365 g
• Rab Generator Smock: 360 g

Yhteensä: 1385 g

Itikoilta on pystyttävä suojautumaan heinäkuisella vaelluksella. Kulkiessa pään suojaksi puetaan kevyt hyttyshuppu ja tarvittaessa pitkähihainen tuulipaita. Pysähtyessä ja levätessä itikoiden hyökkäys on huomattavasti vihaisempaa, mutta itikoilta täysin suojaavan teltan puuttuessa on löydettävä muita, kevyempiä keinoja. Koekäytössä on ollut itse valmistettu, hartioiden yli ulottuva itikkasuoja, mikä tarjoaa hieman suojaa istuskeluhetkeen, mutta mahdollistanee myös paremmin levon makuupussissa ilman muuta suojaa.

Mahdollista on myös pystyttää katos siten, että syntyy lähes suljettu tila, jossa lentävän itikan määrä on ulkoilmaa huomattavasti pienempi -Expedin kankaan reunakujia kiertää kiristettävä kuminauha ja keskellä kangasta on tasku vaellussauvalle. Itse en myöskään ole herkkä itikoille.

Painoja:

• Itse tehty iso hyttyshuppu: 58 g
• Sea To Summit Nano: 11 g

Yhteensä 69 g

Päivämatkat eivät välttämättä pitene tällä tavalla, mutta kulkemiseen käytettävissä olevan ajan lisääntyessä ja painopisteen siirtyessä kulkemiseen edellytykset paranevat. On tietenkin mahdollista, että väsymys kasaantuu ja pakollinen lepo on otettava, mutta ainoastaan kokeillut voi tietää.

Read Full Post »

Jalkineita

Jalkineiden valinta on osoittautunut varsin vaikeaksi tehtäväksi: ehkä vedenpitävä, kevyt, tukeva, kestävä ja vieläpä mielellään melko edullinenkin. Kaikkein vaikeimpana vaatimuksena on istuvuus omaan jalkaan, hiertämättömyys ja puristamattomuus pitkillä päivätaipaleilla: pienikin puristus kasvaa matkan taittuessa jopa koko retkeä uhkaavaksi kiputilaksi.

Juoksutossut Salomon XA Pro 3D Ultra. Yritys siirtyä keveisiin maastojuoksukenkiin. Ensimmäinen pari osoittautui käytössä lestiltään kapeaksi, mutta toinen pari, leveämpi M+, oli istuva. Kokeilu katkesi kuitenkin runsaiden harjoituslenkkien myötä kipeytyneeseen päkiään ja isovarpaan tyviniveleeseen. Jalkineet istuvat mainiosti ja ovat tarkat kävellä. Vettä ne eivät kalvottomina pidä. Tossut ovat kuluneet käytössä reikäisiksi, mutta palvelevat silti edelleen hyvin.

Vaelluskenkä Meindl Vakuum. Näillä vaelsin kaksi ensimmäistä koevaellusta jälkimmäisen niistä matkaltaan ollessa edelleen pisin. Mainiot jalassa, vaikka kastuttuaan hieman huopatossumaiset. Toisella pidemmällä vaelluksella kantapään kangas puhkesi ja alkoi hiertää jalkaa, joten muuten mainiot kengät odottavat vaatekomerossa aikaa parempaa.

Vaelluskenkä Haglöfs Crag Hi. Kolmannen koevaelluksen jalkineet. Hyvät kävellä ja kuivuvat nopeasti kastuttuaan. Vakiopohjalliset, Solen lämpömuovattavat, ja jalkani eivät kuitenkaan sopineet yhteen ja kolmas koevaellus vaihtui kilometrien nielennästä rauhallisempaan menoon. Kenkien melko kova varrensuu painoi myös nilkkoja. Kengät ovat sekalaisessa käytössä hyvät, mutta eivät soveltune jatkuviin pitkiin taipaleisiin edellä mainituista syistä.

Kumisaapas Nokian Finntrim. Edullinen ja ehkä vähän yllättäen aivan kelvollinen jalassa. Vakiopohjalliset tosin rullautuvat kävellessä, eivätkä mielestäni muutenkaan edusta kovin edistynyttä suunnittelua. Pohjallisten vaihdon jälkeen ripeä testilenkki kuitenkin tuotti reippaita hiertymiä jalkapohjiin, mikä vähensi innostusta siirtyä saapasleiriin. Pientä arvelua aiheuttaa saappaan vuorikankaan nopea kuluminen kantapäästä. Kipinä jäi kuitenkin kytemään ja kaivan vielä saappaat uuteen koekäyttöön, kunhan vaihdan niihin toiset pohjalliset. Nyt saappaat palvelevat siellä, missä kumisaapas on lyömätön.

Kävelykenkä Haglöfs Crag. Uusin hankinta etsiessäni kevyttä ja kestävää. Kengissä oli Solen lämpömuovattavat pohjalliset, mutta niiden jalkaa vasten oleva kangas kuoriutui osittain irti varsin lyhyen käytön jälkeen ja korvasin Solen pohjalliset Meindelin pohjallisilla. Jalka on tosin syvemmällä kengässä ohuemmasta pohjallisesta johtuen, mutta mitään erityista ongelmaa tästä ei vielä vastaan ole tullut. Mahdollista tosin on, että kengän reuna alkaisi painaa pitkillä taipaleilla kehräsluuta ja suunnitelmissa onkin hieman paksumman pohjallisen etsintä. Kengät ovat jalassa mukavat ja ne saa istumaan tiukasti nauhoitusta säätämällä, vaikka kenkä tuntuukin hieman kolholta. Pohja on omaan makuuni sopivan jäykkä, eikä jalkapohjien kipeytymistä ole ollut. Pohjan kuvio on kulunut melko nopeasti, eikä pito märällä kalliolla  muutenkaan ole mielestäni parhaiden veroinen.

Vettä Haglöfsin tämä kenkämalli ei pidä, mutta jalkineen ollessa synteettistä materiaalia kuivumisen voisi odottaa olevan ripeää. Olen toiveikas, että tämä jalkine pääsisi tositoimiin kesän tulevalla harjoitusvaelluksella. Jos jalkinetyyppi osoittautuu käyttökelpoiseksi, niin luovun mielelläni kalvokenkien käytöstä.

Read Full Post »

Vaelluksen elektroniikka

 Samsung Xcover 271, kaksi vara-akkua ja laturi, 210 grammaa

Elektroniikka tunkeutuu vaellukselle, halusimme sitä, tai emme: digikamera, radio, matkapuhelin, GPS-laite ja viimeisimpänä sateliittiviestimet ja hätälähettimet. Lähes jokaisesta repusta tai rinkasta löytyy jokin paristoja tai akkuja käyttävä laite, tai useita laitteita. Laitteet vaativat sähköä ja sähkön riittävästä saannista onkin tullut uusi pohdinnan aihe: vaeltajan käsi kurottuu kohti virtapankkeja tai aurinkokennoja.

Taakkaa rajoittaakseni olen yrittänyt pysyä etäällä houkuttelevista elektronisista laitteista: puhelin, GPS-laite ja hyvä kuvauskalusto vara-akkuineen ja -paristoineen painaa yllättävän paljon. Laitteiden kanssa touhuaminen vie myöskin huomiota itse vaeltamisesta ja yksinkertaisesta olemisesta: kameralla on kuvattava ja otettava videoita, puhelimella on etsittävä kenttää ja GPS-laitteella tarkistettava sijaintia.

Kuvat ovat mukavia muistoja reissuista. Kuvat myöskin elävöittävät retkikertomuksia, jos sellaisia laatii. Itse olen kuvaillut viimeiset reissut mukana olleella matkapuhelimella. Sen minkä säästän painossa, menetän kuvien laadussa.

Muistivihko on vaelluksella kätevä  -siihen tallentuvat havainnot, ajatukset ja mielialat. Itse olen tallentanut ajatuksia ja tunnelmia kuvaamalla matkapuhelimella lyhyen videon. Näistä videoista on kätevä myöhemmin katsoa reissun aikaisia tunnelmia.

Virran riittävyydestä huolehti aiemmin, edellisen matkapuhelimen aikana, paristokäyttöinen matkalaturi, mikä toimikin varsin hyvin. Puhelin on kuitenkin vaihtunut, eikä sopivaa laturia ole sattunut kohdalle, joten mukaan lähtee kaksi täyteen ladattua vara-akkua. Akkujen kapasiteetti on 1300 mAh ja kokeilujeni perusteella ne pitävät latauksen hyvin.

Kaikki mukaan haluamani elektroniset laitteet ovat puhelimessa: puhelin, kamera ja valo. Lisäksi puhelimen muistikortilla ovat tarkemmat, värilliset kopiot kartoista. Käyttämättömänä ominaisuutena on GPS. Laiskuus ja tarpeen puuttuminen ovat estäneet sopivan karttaohjelman ja karttojen hankinnan tai laatimisen.

Read Full Post »

Uudet vaellussauvat: Black Diamond Distance

Vaellussauvojen hankinta oli jälleen ajankohtaista edellisen vaelluksen jälkeen: Lekin kevyet alumiinisauvat eivät kestäneet kunnialla vaelluksen rasituksia. Käytössä olleet sauvat olivat kuitenkin valmistajan tarkoittamaa kovemmassa käytössä, joten särkyminen oli oikeastaan odotettavissa: toinen sauva vääntyi ja toisesta särkyi tapaturmaisesti lukitus.

Vuosien uskollisuus Lekin tuotteisiin sai väistyä päädyttyäni pitkän pohdinnan jälkeen Black Diamondin uusiin Distance-sauvoihin. Sauvojen rakenne poikkeaa aiemmista sauvoista: sisällä on kevlarnyöri, joka kiristyy avattaessa sauvaa käyttökuntoon.

  

Alimman jakson sisällä on nyörin säätö, josta mahdollinen kiristyksen väljyys on korjattavissa. Sauva lukittuu yksinkertaisesti vetämällä sauva täyteen pituuteensa, jolloin lukitusnappi tulee esiin kahvan sisältä lukiten napsahtaen sauvan pituuteensa. Sauvan pituus ei ole säädettävissä.

Sauvan kahva on isoon käteen melko ohut, mutta muotoilu hyvä ja pehmustettu osa pitkä. Kahvan pää osuu luontevasti kämmenen pohjaan sauvalla tukea ottaessa. Kahva ei ole kallistettu, mikä saattaa sauvaa tukevasti puristaessa rasittaa rannetta. Jos kuitenkin ote on rannelenkkiin tukeutuva, kevyt, niin kahvan suoruudesta ei ole haittaa. Kahvan materiaali on märkänäkin miellyttävä kädessä.

Rannelenkki on hyvin muotoiltu ja lenkki istuu käden ympäri hyvin. Lenkin säätöalue on laaja. Lenkki saattaa kuitenkin painaa peukalohankaa pitemmillä vaelluksilla, joten hiertymiltä tuskin on mahdollista välttyä. Lenkin materiaali on vettä imevä, joten kuumalla ilmalla hikoillessa on odotettavissa rannelenkin marinoituvan hitaasti hiestä. Rannelenkin istuva muotoilu ja säätötapa vaikeuttavat käden vapauttamista. Perinteisempi rannelenkki on tässä suhteessa toimivampi.

Kärki on vaihdettavissa joko kumiseen tai kovametallikärkeen. Vaihto tapahtuu ruuvaamalla kärki pois ja kiertämällä toinen tilalle. Kuminen kärki vaihtuu käsipelillä, mutta metallikärjen vahtamiseen tarvitsin työkalua. Kärki on kovera, kuten Lekeissä ja pitää mainiosti kivessäkin. Sompa on pieni, eikä ole vaihdettavissa.

Paino on näiden sauvojen vahvin ominaisuus: 120 cm pitkä pari painaa ainoastaan 350 grammaa. Sauvojen ilmoitettu pituus on sauvojen pituus kärjestä kahvan päähän.

Maastossa sauvat ovat luontevat: käsi vaihtaa otetta maaston mukaan ja matka taittuu. Sauvojen rakenteen keveys unohtuu nopeasti ja tilalle tulee luottamus. Sisäkkäin menevissä kahvaputkissa on tosin välystä, jonka tuntee alussa, mutta pitemmällä lenkillä tuntemus unohtuu. Käytössä sauva on jäykkä ja värähtely on vähäistä.

Read Full Post »