Energian pääasiallinen lähde vaelluksella on mukana kuljetettu ravinto. Kävelllen suoritetulla vaelluksella ravinnon määrää rajoittaa kulkijan kantokyky. Energiaa tarvitaan paitsi kulkemiseen, myös kehon lämmön ylläpitoon.
Ulkopuoliset lämmönlähteet, kuten tuli, tai lämmitettävät sisätilat, kuten tupa, helpottavat vaeltajan kehon lämmön ylläpitoa. Myös lämmin ja aurinkoinen päivä on merkittävä lämmön lähde. Näillä vaelluksilla en tee tulia, vieraile tuvissa, eikä syksy yleisesti tarjoile lämmintä säätä -ulkopuolisen lämmön merkitys on siis vähäinen.
Liikkeessä lihastyö tuottaa yleensä liikaa lämpöä, jolloin vaeltaja hikoilee ja pysähdyttäessä tämän hien haihduttaminen sitoo lämpöä ja vaeltaja kokee olevansa kylmissään. Vaelluspäivän aikana kehon lämmöntuotto on tuskin koskaan tasapainossa. Vaeltamisessa kehittyvä liikalämpö hukataan, sitä ei voi varastoida. Tavoitteenani on kulkea ohuessa kulkuvaatetuksessa välttääkseni voimasta hikoilua ja tauolla käytän taukovaatetusta.
Lämmin ruoka tai juoma nostavat myös kehon lämpötilaa. Vaikutus on kuitenkin oman käsitykseni mukaan melko vähäinen. Oma lämmin ravintoni rajoittuu toistaiseksi kuppiin kahvia ja reiluun annokseen kuumaa kaakaota. Tämä on 6 dl noin 65 °C -asteista juomaa, jonka sisältämä lämpöenergian määrä ei ole suuri. Kylmän olon karkoituksessa kuuma juotava on kuitenkin tehokas: puoli litraa kuumaa juomaa nostaa kehon lämpötilaa -usein kuitenkin runsaasta kuumasta juomasta seuraa liiankin lämmin olo, joten vaeltaja vähentää pukeutumista ja osa lämpöenergiasta häviää taivaan tuuliin. Säännöllinen lämpimän ruuan valmistaminen lisää taakan painoa, erityisesti jos polttoaine on kannettava. Kumpi on kannattavampaa kehon energiatalouden kannalta, 700 grammaa polttoainetta ruuan lämmitykseen vai sama määrä lisää kylmänä syötävää ruokaa? Itse kallistuisin ruuan kannalle.
Lisäys: Risukeittimen käyttö mahdollistaisi lämpimän aterian, mutta avotunturissa risua on kuitenkin rajoitetusti, eikä ruuan valmistus välttämättä onnistu. Mahdollisen varsinaisen yrityksen kannalta on mielestäni parempi, että pystyisin kulkemaan jopa ilman keitintä.
Levossa kehon energiankulutus laskee, joten samalla laskee myös tuotetun lämpöenergian määrä. Leirissä vaeltajan on pukeuduttava lämpimämmin ja yöksi on sulkeuduttava eristävän makuupussin sisään. Oman käsitykseni mukaan kehon energiankulutus on sitä suurempi, mitä heikommin vaeltaja on itsensä eristänyt. Lämmin makuupussi mahdollistaa pienimmän yöaikaisen energiankulutuksen. Vaikeampi kysymys onkin, paljonko energiankulutus vaihtelee nukkuessa, jos ääripäinä ovat lievä kylmänhytinä ja raukea lämpimyys -jos vaihteluväli on kymmeniä prosentteja, on (yli)lämmin makuupussi energiatehokkuuden ja taakan painon kannalta optimi pidemmillä vaelluksilla.
Lisäys: Harjoittelemella kylmässä nukkumista pystyisin käyttämään ohuempaa makuupussia. Kylmäkaraisusta seuraa kuitenkin käsitykseni mukaan perusaineenvaihdunnan vilkastuminen, mikä on tämän yrityksen kannalta haitallinen asia. Energiankulutus vain nousisi ja rinkkaan olisi pakattava enemmän ruokaa.
Näissä pohdinnoissa oletuksena on, että vaeltajan päivittäinen energiantarve on mukana kannettua ravinnon energiasisältöä selvästi suurempi, eli vaeltaja laihtuu. Myöskään näillä pohdinnoilla ei ole mitään tekemistä normaalin vaellusharrastuksen kanssa. Pohdinnoissa ja kokeiluissa olen rajannut vuodenajan syksyyn. Talvivaeltajat pohtikoot itse omia tapojaan toimia.
Read Full Post »
Ilman täydennystä 