Leirissä ja levossa

Suojana toimi Exped Scout Tarp, suorakaiteen muotoinen kangas. Vaikka tuollaisen kankaan voisi pystyttää useammallakin tavalla, niin olosuhteet ohjasivat käyttämään vain yhtä pystytystapaa: vaellussauva on tukisalkona keskellä sijaitsevassa pussissa ja toinen vaellussauva kohottaaa etuliepettä kulkuaukoksi tarvittaessa. Alkumatkan viileämmät säät pitivät hyttyset poissa, mutta sään lämmetessä itikoiden määrä kasvoi. Levon aikaisesta rauhasta yritti huolehtia hartioiden ympärille ulottuva itikkahuppu, mutta tulos ei aina vastannut odotuksia. Muuten suoja tarjosi sen, mitä sen tuleekin tarjota: suojaa sateelta ja tuulelta.

Isompi itikkahuppu toimi myös tauoilla itikattomana tilana

Makuualustaksi mukaan lähti Z-lite Sol. Alusta toimi luonnollisesti erinomaisesti taukojen aikana makoilussa ja istuskelussa, mutta varsinaisen levossa alusta on hieman liian ohut ja epämukava. Vaelluksen alun jälkeen taitoinkin alustan kaksinkerroin ja käytin rinkkaa jatkona jalkojen alla. Mukavuus ja levon syvyys eivät kuitenkaan vastaa ilma-alustaa. Monikäyttöisyys, helppous ja varmuus kuitenkin ovat tällaisen alustan kiistämättömät vahvuudet. Vaikka alusta oli uusi reissuun lähtiessään, niin käytön jäljet näkyvät siinä yllättävän selvästi.

Makuupussi ja toppatakki ja -housut selvisivät tehtävistään hyvin, vaikka makuupussin huppu onkin huono. Näiden lisäksi matkassa oli Rab:n bivy, joka olikin tarpeen alun tuulisina ja kylmempinä öinä. Heti vaelluksen alusta lähtien vakiintui käytäntö, että leiriytyessäni pystytän suojan ja puen toppa-asun hikisten vaellusvaatteiden päälle. Nukkumaan käydessäni kylmemmällä säällä pujahdin makuupussiin suoraan toppa-asu päällä. Etuna tästä on, että kulkuun käytettävä vaatekerta kuivuu viimeistään unen aikana ja että ylös noustessa päällä on jo valmiiksi lämmin vaatekerta ja vaellusasu ja lyhyiden aamutoimien hoitaminen ja liikkeelle lähteminen on nopea ja yksinkertainen tehtävä. Käytetty yhdistelmä tulee palvelemaan melkoisella varmuudella tähän projektiin liittyvillä kesäretkillä.

*  * *

Kehitettävää on suojassa: kevyempi ja paremmin itikoilta suojaava. Paras ratkaisu voisi olla itse valmistettu muotoon ommeltu katos, johon käynti tapahtuu lieppee alta ja jossa helmaa kiertää reilusti maahan asti ulottuva verkko.

Read Full Post »

Jalkineet, märkyydestä ja muustakin

Jalassa olivat menneellä kesävaelluksella Haglöfsin varrettomat ja vettä pitämättömät Cragit. Kenkien mukana tulleet alkuperäiset Sole-pohjalliset vaihdoin Meindl DrySole-pohjallisiin. Alussukkina olivat joko Bridgedalen tai Lorpenin mallit ja vaellussukkina Bridgedalen merinovillaa sisältävät. Jalkojen hoitoon käytin Bevita R-voidetta ja suojaamiseen Hydropel-voidetta. Varrettoman jalkineen suun suljin kevennetyillä ID:n säärystimillä. Pahan päivän varalle ja leirikäyttöön olin varannut reppuun Rocky-goresukat.

Kastuminen kalvottomissa kengissä on itsestään selvää: sade, kuraiset polut, purot ja suot, sekä jokien kahlaukset pitävät tästä huolen. Menneellä vaelluksella kengät, sukat ja jalat eivät vaeltaessa olleet kuivat ensimmäisen päivän muutaman alkutunnin jälkeen. Alun kylmempien päivien jälkeen jalkojen iho oli ryppyinen ja lionneen näköinen, mutta vaelluksen edetessä tämäkin väheni. Kengät ja sukat riisuin jalasta useimpien kahden tunnin välein pitämieni taukojen yhteydessä: jalkojen iho ehtii kuivumaan ja hengittämään. Jalkojen ollessa paljaat myös yleensä joko rasvasin jalkapohjien ihon kevyesti, tai tarvittessa suojasin Hydropel-voiteella. Tauolle asettuessani väänsin sukista ja heilautin pohjallisista enemmät vedet.

Tauko: jalkojen tuuletus, energian tankkaus ja reitin suunnittelu

Pitempien taukojen ja unilevon ajaksi pystytin katoksen. Kuivuttuaan jalat saivat suojakseen yhden kuivana pidetyn vaellussukkaparin ja jalkineita tarvittaessa goresukat. Lionneenkin oloiset jalat palautuivat muutamassa tunnissa kuivina ollessaan. Iltatoimiin aiemmin liittynyt jalkojen kylvetys kylmässä purossa jäi myöskin puuttuman kokonaan, liekö syynä jo kulun aikana jalkojen kohdalle sattuneet kylmät kylvyt. Sukat pysyivät myöskin pehmeämpinä, kait samasta syystä.

Jokien ylitys oli suorastaan juhlaa: joko suoraan yli hidastamatta tai ylityspaikan haetuttaessa sellaisen löydyttyä. Ylityksen jälkeen matka jatkui ilman erityisiä toimenpiteitä: vesi puristuu melko nopeasti ulos kengästä ja lotina vaimenee. Samaa yksinkertaistaa kaavaa noudatti rinnesoiden ylitys: yli vain. Toki vanha vaelluskengän käyttäjän tapa hieman kierrellä märkiä kohtia yritti pitää otteessaan, vaikka tähän ei mitään erityistä syytä ollutkaan.

Pohjalliset olivat nimestään huolimatta hyvin hitaasti kuivuvat ja pidättivät rakenteeseensa huomattavan määrän vettä. Lisäksi molemmat mukana olleet parit alkoivat taittua keskeltä ja menettää ryhtiään oltuaan jatkuvasti märät. Kuitenkin pohjalliset olivat varsin mukavat ja ystävälliset jalkapohjille, mikä on ensiarvoisen tärkeää.

Hiertymistä tai rakoista ei ollut matkanteon hidastajaksi. Pikkuvarvas tosin rakkoili vakiopaikastaan. Retken alkupäivien jälkeen alkanut hellesää ei myöskään pehmentänyt jalkoja, kuten on ollut laita tukevampien kenkien kanssa hellesäillä.

Varrettomuutta en kokenut ongelmaksi: rakassa kävely sujui kuten ennenkin. Aikaisemmin pidemmillä päivätaipaleilla jalkineiden varret ovat painaneet nilkkaa, mutta tällaista ei tietenkään nyt ollut. Ennen herkimmin rasittuvat olivat polvet, mutta nyt näin ei ollut, lieneekö syynä ollut nilkan vapaa liike. Hieman yllättäen nilkat eivät rasittuneet, vaikka kulkemallani reitillä epätasaista maastoa oli runsaasti.

Itse jalkineet selvisivät matkasta ilman merkittäviä vaurioita: pientä pohjan irvistelyä ja kulumaa materiaaleissa. Pohja oli riittävän jäykkä rakassakin tarpomiseen ja parhaimmillaan ne olivatkin sekalaisessa maastossa polkujen ulkopuolella. Kengät kuitenkin imivät vettä vähäistä enemmän eivätkä kuivuneet kovin nopeasti. Myöskään jokien ylityksien jälkeen vesi olisi voinut puristua ulos nopeammin. Kenkien kumilla suojattujen kärkien muoto muuttui: pyöreys hävisi ja ne pehmenivät. Nämä jalkineet jatkavat siviilipalveluksessa vielä pitkään, mutta vaellukselle ne eivät enää lähde.

Tulevaisuus vaikuttaa selvältä: varreton, vettä pitämätön, melko jäykkäpohjainen, mutta kevyt, mielellään kokonaan synteettistä materiaalia oleva jalkine. Sopivimman mallin etsintä jatkuu.

Read Full Post »

Nukkumatti, nukkumatti

Vaelluksen päivärytmi on ollut aiemmilla harjoitusvaelluksilla selkeä ja on noudattanut totuttua kaavaa: varhainen aamuherätys, päivän vaellus, illan lepo ja huolto, sekä mahdollisuuksien mukaan yhtäjaksoinen yöuni. Tällainen rytmi ryhmittää myös varusteet selkeämmin kulkemisen varusteisiin ja leiriytymisen varusteisiin. Leirissä on perinteisesti levätty, syöty ja huollettu itseä ja varusteita. Tällaisessa leiriytymisessä kehon lämpö häviää illan viiletessä ja erityisesti avotunturissa ilta vie vaeltajan lämpimän makuupussin sisään lepäilemään, ellei tupa tai tuli lämmitä.

Luopuminen ja ilman oleminen ovat tämän yrityksen taustalla vaikuttavia ajatuksia: ilman täydennystä. Ajatus laajenee myös muuhun vaelluksen toimintaan: ilman keitintä, ilman lämmintä ruokaa ja tulevalla vaelluksella ehkä ilman päivärytmiä. Kylmään, parin tunnin välein purtavaan ravintoon sopii jatkoksi hyvin kulkeminen ilman varsinaista leiriytymistä ja suunniteltua päivärytmiä. Keskikesän valoisin aika olisi tällaiselle vaellukselle paras ajakohta: yötä ei pohjoisessa ole.

Leiriytymisen merkityksen pienetessä vähenee myös leirivarustuksen merkitys. Kulkeminen vaihtuu suoraan levoksi -sään vaatiessa katoksen pystytykseen vierähtää muutama hetki- päällä olevia vaatteita ei kuivailla, eikä huoltoa suoriteta, vaan vaeltaja levittää makuualustan, pukee lämpimän vaatekerran ja sujahtaa ohueen makuupussiin lepäämään. Lepo kestää hetken, ehkä pari tuntia. Tämän jälkeen vaeltaja purkaa tilapäisen lepoleirin ja jatkaa matkaa. Tällainen toiminta edellyttää, että lämmin vaatetus ja makuupussi sietävät kostumista.

Kosteutta kestävät parhaiten keinokuituiset makuupussi ja taukovaatteet. Makuupussin on oltava kevyt, joten valinta kohdistui Haglöfsin LIM 100 -pussiin. Tuollainen makuupussi ei kuitenkaan ole riittävän lämmin lyhyeen lepoon edes kesäiseen avotunturiin, joten lisäeristeenä on Rab:n keinokuituinen taukotakki ja ID:n keinokuituiset toppahousut.

Painoja:

• Haglöfs LIM 100: 660 g
• Integral Designs PLQ Pants: 365 g
• Rab Generator Smock: 360 g

Yhteensä: 1385 g

Itikoilta on pystyttävä suojautumaan heinäkuisella vaelluksella. Kulkiessa pään suojaksi puetaan kevyt hyttyshuppu ja tarvittaessa pitkähihainen tuulipaita. Pysähtyessä ja levätessä itikoiden hyökkäys on huomattavasti vihaisempaa, mutta itikoilta täysin suojaavan teltan puuttuessa on löydettävä muita, kevyempiä keinoja. Koekäytössä on ollut itse valmistettu, hartioiden yli ulottuva itikkasuoja, mikä tarjoaa hieman suojaa istuskeluhetkeen, mutta mahdollistanee myös paremmin levon makuupussissa ilman muuta suojaa.

Mahdollista on myös pystyttää katos siten, että syntyy lähes suljettu tila, jossa lentävän itikan määrä on ulkoilmaa huomattavasti pienempi -Expedin kankaan reunakujia kiertää kiristettävä kuminauha ja keskellä kangasta on tasku vaellussauvalle. Itse en myöskään ole herkkä itikoille.

Painoja:

• Itse tehty iso hyttyshuppu: 58 g
• Sea To Summit Nano: 11 g

Yhteensä 69 g

Päivämatkat eivät välttämättä pitene tällä tavalla, mutta kulkemiseen käytettävissä olevan ajan lisääntyessä ja painopisteen siirtyessä kulkemiseen edellytykset paranevat. On tietenkin mahdollista, että väsymys kasaantuu ja pakollinen lepo on otettava, mutta ainoastaan kokeillut voi tietää.

Read Full Post »

Pienestä kiinni

Epäonnistuminen voi olla pienestä kiinni -huolimattomuus tai välinpitämätön asenne voi vaarantaa tällaisen yrityksen. Tänään olin normaalilla peruslenkillä -selässä oli 10 kg:n reppu ja jalassa lenkkarit- marssin siis vauhdikkaasti vakiomatkan, noin 24 km. Päkiä ilmoitteli pienestä kivusta, mutta en reagoinut asiaan, vaan jatkoin matkaa pysähtymättä. Myöhemmin päkiä ilmoitti ongelmasta hieman vihaisemmin, joten pysähtyminen ja tilanteen tutkiminen oli pakollista: pehmeän pohjallisen alta löytyi hiekkaa. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja kotiin saavuttuani päkiästä löytyi noin euron kolikon kokoinen melko syvällä oleva rakko. Siviilissä tästä on vain hetken haitta, mutta vaelluksella on toisin: ikävä vaiva, joka mahdollisesti vain pahenisi.

Sääntö: reagoi välittömästi epämukavuuteen tai kipuun!

Read Full Post »