Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Ajatukset’ Category

Sadeviitta on alkanut houkutella yhä enemmän, sillä sellainen on yksinkertainen, kestävä ja halpa. Sadeviitta kaipaa kaverikseen kevyet sadelahkeet, jotka nekin ovat yksinkertaiset, kevyet ja edulliset -ja helppo myös itse valmistaa kevyestä materiaalista. Eivätkä varalla olevat sadehihatkaan painaisi paljoa, jos sää heittäytyisi oikein ikäväksi. Yöpyminen sadeviitan alla on tosin varsin karua, vaikka karuuden kokeminen on suhteellista ja riippuu siitä, mihin vertailee.

Sadeviitta ei tarjoa yöpyjälle riittävää suojaa, joten kevyt makuupussin suojapussi on tarpeen. Tällä hetkellä käytössä on Rabin valmistama suojapussi, mutta kevyemmälle olisi tarvetta. Edellisellä vaelluksella kokeiltu varsin kevyt makuupussi ja toppapuku käyvät kesällä tunturissakin, eivätkä synteettiset täytteet ole turhan arkoja kosteudelle.

Heräteostoksena varustekaappiin päätynyt 340 grammainen Sea to Summit Ultra-Sil Tarp-Poncho olisi aika ottaa käyttöön, vaikka tämä askel tuntuukin vaativan aimo annoksen tahdonvoimaa. Toisaalta kevennys nykyisestä ei olisi suuri, mutta joitakin satoja grammoja kuitenkin. Vaellustyylissä askel olisi isompi ja mahdollistaisi lisää kevennyksiä.

Jalkineet ovat myös vaihtumassa kevyempiin, sillä Merrell Mix Master Tuff-tossut ovat lunastamassa hyvin istuvina ja mukavina paikkansa seuraavan vaelluksen ainoina jalkineina. Uusi pari on hankittuna odottamaan tositoimia. Tossuilla on painoa 360 grammaa. Vaikutus päivätaipaleiden pituuteen on mahdollisesti merkittävä.

Ruokaa on aikaisemmilla vaelluksilla ollut 900-1100 grammaa vuorokautta kohden. Hieman vähemmällä kulkemista voisi kokeilla, erityisesti jos oma lähtöpaino olisi kokeiluun riittävä ja varaa kohtuulliseen laihtumiseen olisi. Tämän muutoksen järkevyyttä tosin epäilen vahvasti.

Matkaa voisi varata kuljettavaksi 420-450 kilometriä ja aikaa tähän varata 10 täyttä vuorokautta. Arvion perustana on edellinen kesävaellus, jolla vuorokauden taival oli 35 kilometriä. Päivätaipaleen noston suunnittelin tapahtuvan keventyneiden tossujen ja runsaamman kävelyharjoittelun myötä. Vaikutuksensa on myös jo edellisellä vaelluksella varoen kokeiltu vuorokausirytmitön vaeltaminen, jonka voisi tulevalla koetuksella ottaa täysimittaisena käyttöön. Käyttämättömänä on myös viimeisten päivien tai päivän armoton rutistus.

Mainokset

Read Full Post »

makuupussi01

Vaelluksen päivärytmi on ollut aiemmilla harjoitusvaelluksilla selkeä ja on noudattanut totuttua kaavaa: varhainen aamuherätys, päivän vaellus, illan lepo ja huolto, sekä mahdollisuuksien mukaan yhtäjaksoinen yöuni. Tällainen rytmi ryhmittää myös varusteet selkeämmin kulkemisen varusteisiin ja leiriytymisen varusteisiin. Leirissä on perinteisesti levätty, syöty ja huollettu itseä ja varusteita. Tällaisessa leiriytymisessä kehon lämpö häviää illan viiletessä ja erityisesti avotunturissa ilta vie vaeltajan lämpimän makuupussin sisään lepäilemään, ellei tupa tai tuli lämmitä.

Luopuminen ja ilman oleminen ovat tämän yrityksen taustalla vaikuttavia ajatuksia: ilman täydennystä. Ajatus laajenee myös muuhun vaelluksen toimintaan: ilman keitintä, ilman lämmintä ruokaa ja tulevalla vaelluksella ehkä ilman päivärytmiä. Kylmään, parin tunnin välein purtavaan ravintoon sopii jatkoksi hyvin kulkeminen ilman varsinaista leiriytymistä ja suunniteltua päivärytmiä. Keskikesän valoisin aika olisi tällaiselle vaellukselle paras ajakohta: yötä ei pohjoisessa ole.

Leiriytymisen merkityksen pienetessä vähenee myös leirivarustuksen merkitys. Kulkeminen vaihtuu suoraan levoksi -sään vaatiessa katoksen pystytykseen vierähtää muutama hetki- päällä olevia vaatteita ei kuivailla, eikä huoltoa suoriteta, vaan vaeltaja levittää makuualustan, pukee lämpimän vaatekerran ja sujahtaa ohueen makuupussiin lepäämään. Lepo kestää hetken, ehkä pari tuntia. Tämän jälkeen vaeltaja purkaa tilapäisen lepoleirin ja jatkaa matkaa. Tällainen toiminta edellyttää, että lämmin vaatetus ja makuupussi sietävät kostumista.

Kosteutta kestävät parhaiten keinokuituiset makuupussi ja taukovaatteet. Makuupussin on oltava kevyt, joten valinta kohdistui Haglöfsin LIM 100 -pussiin. Tuollainen makuupussi ei kuitenkaan ole riittävän lämmin lyhyeen lepoon edes kesäiseen avotunturiin, joten lisäeristeenä on Rab:n keinokuituinen taukotakki ja ID:n keinokuituiset toppahousut.

Painoja:

  • Haglöfs LIM 100: 660 g
  • Integral Designs PLQ Pants: 365 g
  • Rab Generator Smock: 360 g

Yhteensä: 1385 g

Itikoilta on pystyttävä suojautumaan heinäkuisella vaelluksella. Kulkiessa pään suojaksi puetaan kevyt hyttyshuppu ja tarvittaessa pitkähihainen tuulipaita. Pysähtyessä ja levätessä itikoiden hyökkäys on huomattavasti vihaisempaa, mutta itikoilta täysin suojaavan teltan puuttuessa on löydettävä muita, kevyempiä keinoja. Koekäytössä on ollut itse valmistettu, hartioiden yli ulottuva itikkasuoja, mikä tarjoaa hieman suojaa istuskeluhetkeen, mutta mahdollistanee myös paremmin levon makuupussissa ilman muuta suojaa.

hyttyshuppu01

Mahdollista on myös pystyttää katos siten, että syntyy lähes suljettu tila, jossa lentävän itikan määrä on ulkoilmaa huomattavasti pienempi -Expedin kankaan reunakujia kiertää kiristettävä kuminauha ja keskellä kangasta on tasku vaellussauvalle. Itse en myöskään ole herkkä itikoille.

Painoja:

  • Itse tehty iso hyttyshuppu: 58 g
  • Sea To Summit Nano: 11 g

Yhteensä 69 g

Päivämatkat eivät välttämättä pitene tällä tavalla, mutta kulkemiseen käytettävissä olevan ajan lisääntyessä ja painopisteen siirtyessä kulkemiseen edellytykset paranevat. On tietenkin mahdollista, että väsymys kasaantuu ja pakollinen lepo on otettava, mutta ainoastaan kokeillut voi tietää.

Read Full Post »

Kesätauko

Kesä on kauneimmillaan ja helteet hellivät. On aika siirtyä lomailemaan ja lataamaan akkuja. Mökkeilyä, kylmää siideriä, löhöilyä.

Blogin pitäminen on orjuuttavaa: blogi kuolee, ellet laadi mielenkiintoisia artikkeleita. Kävijälaskuri on lahjomaton mittari kirjoituksiesi yleisestä kiinnostavuudesta. Tämän blogin kävijämäärät ovat olleet voimakkaassa laskussa. Käydyimmät artikkelit ovat vaelluskertomukset.

Jotkin artikkelit ovat päätyneet roskakoriin -sellaiset, jotka ovat syntyneet ainakin osin palstan täytteeksi.

Palaan blogin pariin viimeistään syksyn vaelluksen jälkeen, jolloin on toivottavasti uutta asiaa. Joten sihen asti, näkemiin, mutta ei hyvästi.

Read Full Post »

Perhepitsan ahmiminen ennen lähtöä olisi optimia tankkausta. Osan varusteista voisin hylätä viimeisten päivien aikana ja viimeinen vuorokausi voisi olla pelkkää rutistusta ilman varsinaista kantamusta -makuupussi, teltta ja rinkka olisivat hylätyt maastoon. En kuitenkaan toimi näin.

Vaelluksellinen tapa toimia on mielestäni sellainen, jossa siirryn maastoon ilman erityistä tankkausta, vaellan roskaamatta ja tuon varusteeni pois maastosta. Vaellus päättyy reppu tyhjänä ruuasta, mutta ruokatäydennyksen jälkeen voisin jälleen jatkaa matkaa. Varustus on sellainen, että pysyn täysin toimintakuntoisena kaikissa olosuhteissa. Voin rentoutua leirissä.

Varustelistani mukainen kokonaisuus mahdollistaa täyden huollon, viihtymisen leirissä kylmälläkin ilmalla ja rentouttavan ja mielekkään puuhastelun päivän päätteeksi.

Mahdollisimman pitkälle? Kyllä, vaelluksellisten ihanteiden asettamissa rajoissa. Ei mahdollisimman pitkälle hinnalla millä hyvänsä.

Read Full Post »

Varusteiden pohdinta on aaltoliikettä: vuoroin varustelista kasvaa ja vuoroin kutistuu. Jokaista kevyempään kuormaan johtavaa askelta seuraa kaksi askelta takaisin kohti painavampaa kuormaa. Jotkin kehitysaskelleet onnistuvat kerralla, kuten itselläni sadeasun vaihtaminen kevyeeseen Paclite-kuoriasuun -sain enemmän, mutta en menettänyt mitään. Samoin siirtyminen kevytmajoitteeseen näyttää olevan valmis: tarvetta 880-grammaisen suojan vaihtamiseen ei ole -kevyempi ei suojaisi riittävästi syksyn myrskyissä, eikä painavampaan ole syytä.

Välivaiheiden kautta siirtyminen kohti yhä yksinkertaisempaa varustusta on hidas ja ennen kaikkea kallis projekti. Suurin este on kuitenkin oma mieli: väärät käsitykset ja suppea, rajoittunut ajattelut tuntuvat harteilla suurempana taakkana. Tulisiko varusteiden olla hyvän näköisiä ja tunturiuskottavia? Mitä oikeasti tarvitsen?

Ulkonäöllä ei pitäisi olla juurikaan merkitystä, ovathan reittini suosittujen maastojen ulkopuolella. Ulkonäöllä on kuitenkin merkitystä, sen myönnän -kuitenkaan en tiedä, miksi näin on.

Tarpeet ovat todellisuudessa varsin vähäiset: ruokaa ja suoja. Suoja on avotunturissa liikuttaessa kannettava selässä, kuten ruokakin. Asetan itselleni tavoitteeksi puristaa minimilista niistä varusteista, joita ehdottomasti tarvitsen -listan niistä varusteista, joita ilman joutuisin keskeyttämään vaelluksen.

Read Full Post »

Taakan painolla ja päivämatkalla on yhteys: mitä pienempi taakka, sitä pitempi päivämatka. Taakka voidaan jakaa kahteen osaan: niihin varusteisiin, jotka palaavat vaellukselta takaisin ja niihin, jotka kulutetaan vaelluksen aikana. Ruoka ja polttoaine ovat pääasialliset kulutettavat hyödykkeet. Näillä vaelluksilla en kanna polttoainetta, joten ainoaksi kulutushyödykkeeksi jää ruoka. Varusteiden keventäminen mahdollistaa suuremman ruokamäärän mukaan ottamisen. Ruuan määrä vaikuttaa suoraan vaelluksen ajalliseen kestoon. Ruuan määrä vaikuttaa myös päivämatkaan: suurempi ravinnon vuorokausiannos mahdollistaa pidemmän päivämatkan.

Varustekilo voidaan vaihtaa kahteen kiloon ruokaa ilman, että taakan keskipaino nousisi. Turhat varusteet kannattaa ehdottomasti vaihtaa ruokaan, mutta miten määritellä turha varuste?

Esimerkiksi tulevan syksyn 2010 vaellus -rinkan lähtöpaino 19.9 kg, josta ruokaa 11.9 kg, päiviä 14. Jälkimmäinen paino on sille tapaukselle, että vähennän kilon varusteista ja lisään ruokaa kaksi kiloa.

  1. 19.9 kg – 20.9 kg
  2. 19.1 kg – 19.9 kg
  3. 18.2 kg – 18.9 kg
  4. 17.4 kg – 17.9 kg
  5. 16.5 kg – 16.9 kg
  6. 15,7 kg – 15.9 kg
  7. 14.8 kg – 14.9 kg
  8. 14.0 kg – 14.0 kg
  9. 13.1 kg – 13.0 kg
  10. 12.3 kg – 12.0 kg
  11. 11.4 kg – 11.0 kg
  12. 10.6 kg – 10.0 kg
  13. 9.7 kg – 9.0 kg
  14. 8.9 kg – 8.0 kg

Rinkan paino on kummassakin tapauksessa keskimäärin 14.4 kg.

Valinta on vaikea tehtävä, sillä minulla ei ole kokemusta, eikä riittävästi ymmärrystä valinnan tueksi. Varusteiden painon tulisi olla tietenkin mahdollisimman alhainen, mutta ei niin alhainen, että epämukavuus alkaisi hallita. Ainoa, mistä voisin oikeastaan keventää, on lämmin vaatetus ja makuupussi -juuri näistä keventäminen myös käsittääkseni lisäisi energian kulutusta. Yksi näkökulma aiheeseen löytyy BPL:n (Backpackinglight.com) artikkelista How Far, How Fast, How Heavy? Calculating the range for unsupported, long-distance hiking. Tähän aiheeseen on palattava uudestaan.

Muistutuksen tästä aiheesta sain kokeneemman vaeltajan vinkistä vaellusnet.com-keskustelupalstalla. Siis siitä kiitos.

Read Full Post »

Energian pääasiallinen lähde vaelluksella on mukana kuljetettu ravinto. Kävelllen suoritetulla vaelluksella ravinnon määrää rajoittaa kulkijan kantokyky. Energiaa tarvitaan paitsi kulkemiseen, myös kehon lämmön ylläpitoon.

Ulkopuoliset lämmönlähteet, kuten tuli, tai lämmitettävät sisätilat, kuten tupa, helpottavat vaeltajan kehon lämmön ylläpitoa. Myös lämmin ja aurinkoinen päivä on merkittävä lämmön lähde. Näillä vaelluksilla en tee tulia, vieraile tuvissa, eikä syksy yleisesti tarjoile lämmintä säätä -ulkopuolisen lämmön merkitys on siis vähäinen.

Liikkeessä lihastyö tuottaa yleensä liikaa lämpöä, jolloin vaeltaja hikoilee ja pysähdyttäessä tämän hien haihduttaminen sitoo lämpöä ja vaeltaja kokee olevansa kylmissään. Vaelluspäivän aikana kehon lämmöntuotto on tuskin koskaan tasapainossa. Vaeltamisessa kehittyvä liikalämpö hukataan, sitä ei voi varastoida. Tavoitteenani on kulkea ohuessa kulkuvaatetuksessa välttääkseni voimasta hikoilua ja tauolla käytän taukovaatetusta.

Lämmin ruoka tai juoma nostavat myös kehon lämpötilaa. Vaikutus on kuitenkin oman käsitykseni mukaan melko vähäinen. Oma lämmin ravintoni rajoittuu toistaiseksi kuppiin kahvia ja reiluun annokseen kuumaa kaakaota. Tämä on 6 dl noin 65 °C -asteista juomaa, jonka sisältämä lämpöenergian määrä ei ole suuri. Kylmän olon karkoituksessa kuuma juotava on kuitenkin tehokas: puoli litraa kuumaa juomaa nostaa kehon lämpötilaa -usein kuitenkin runsaasta kuumasta juomasta seuraa liiankin lämmin olo, joten vaeltaja vähentää pukeutumista ja osa lämpöenergiasta häviää taivaan tuuliin. Säännöllinen lämpimän ruuan valmistaminen lisää taakan painoa, erityisesti jos polttoaine on kannettava. Kumpi on kannattavampaa kehon energiatalouden kannalta, 700 grammaa polttoainetta ruuan lämmitykseen vai sama määrä lisää kylmänä syötävää ruokaa? Itse kallistuisin ruuan kannalle.

Lisäys: Risukeittimen käyttö mahdollistaisi lämpimän aterian, mutta avotunturissa risua on kuitenkin rajoitetusti, eikä ruuan valmistus välttämättä onnistu. Mahdollisen varsinaisen yrityksen kannalta on mielestäni parempi, että pystyisin kulkemaan jopa ilman keitintä.

Levossa kehon energiankulutus laskee, joten samalla laskee myös tuotetun lämpöenergian määrä. Leirissä vaeltajan on pukeuduttava lämpimämmin ja yöksi on sulkeuduttava eristävän makuupussin sisään. Oman käsitykseni mukaan kehon energiankulutus on sitä suurempi, mitä heikommin vaeltaja on itsensä eristänyt. Lämmin makuupussi mahdollistaa pienimmän yöaikaisen energiankulutuksen. Vaikeampi kysymys onkin, paljonko energiankulutus vaihtelee nukkuessa, jos ääripäinä ovat lievä kylmänhytinä ja raukea lämpimyys -jos vaihteluväli on kymmeniä prosentteja, on (yli)lämmin makuupussi energiatehokkuuden ja taakan painon kannalta optimi pidemmillä vaelluksilla.

Lisäys: Harjoittelemella kylmässä nukkumista pystyisin käyttämään ohuempaa makuupussia. Kylmäkaraisusta seuraa kuitenkin käsitykseni mukaan perusaineenvaihdunnan vilkastuminen, mikä on tämän yrityksen kannalta haitallinen asia. Energiankulutus vain nousisi ja rinkkaan olisi pakattava enemmän ruokaa.

Näissä pohdinnoissa oletuksena on, että vaeltajan päivittäinen energiantarve on mukana kannettua ravinnon energiasisältöä selvästi suurempi, eli vaeltaja laihtuu. Myöskään näillä pohdinnoilla ei ole mitään tekemistä normaalin vaellusharrastuksen kanssa. Pohdinnoissa ja kokeiluissa olen rajannut vuodenajan syksyyn. Talvivaeltajat pohtikoot itse omia tapojaan toimia.

Read Full Post »

Older Posts »