Sadeviitta on alkanut houkutella yhä enemmän, sillä sellainen on yksinkertainen, kestävä ja halpa. Sadeviitta kaipaa kaverikseen kevyet sadelahkeet, jotka nekin ovat yksinkertaiset, kevyet ja edulliset -ja helppo myös itse valmistaa kevyestä materiaalista. Eivätkä varalla olevat sadehihatkaan painaisi paljoa, jos sää heittäytyisi oikein ikäväksi. Yöpyminen sadeviitan alla on tosin varsin karua, vaikka karuuden kokeminen on suhteellista ja riippuu siitä, mihin vertailee.
Sadeviitta ei tarjoa yöpyjälle riittävää suojaa, joten kevyt makuupussin suojapussi on tarpeen. Tällä hetkellä käytössä on Rabin valmistama suojapussi, mutta kevyemmälle olisi tarvetta. Edellisellä vaelluksella kokeiltu varsin kevyt makuupussi ja toppapuku käyvät kesällä tunturissakin, eivätkä synteettiset täytteet ole turhan arkoja kosteudelle.
Heräteostoksena varustekaappiin päätynyt 340 grammainen Sea to Summit Ultra-Sil Tarp-Poncho olisi aika ottaa käyttöön, vaikka tämä askel tuntuukin vaativan aimo annoksen tahdonvoimaa. Toisaalta kevennys nykyisestä ei olisi suuri, mutta joitakin satoja grammoja kuitenkin. Vaellustyylissä askel olisi isompi ja mahdollistaisi lisää kevennyksiä.
Jalkineet ovat myös vaihtumassa kevyempiin, sillä Merrell Mix Master Tuff-tossut ovat lunastamassa hyvin istuvina ja mukavina paikkansa seuraavan vaelluksen ainoina jalkineina. Uusi pari on hankittuna odottamaan tositoimia. Tossuilla on painoa 360 grammaa. Vaikutus päivätaipaleiden pituuteen on mahdollisesti merkittävä.
Ruokaa on aikaisemmilla vaelluksilla ollut 900-1100 grammaa vuorokautta kohden. Hieman vähemmällä kulkemista voisi kokeilla, erityisesti jos oma lähtöpaino olisi kokeiluun riittävä ja varaa kohtuulliseen laihtumiseen olisi. Tämän muutoksen järkevyyttä tosin epäilen vahvasti.
Matkaa voisi varata kuljettavaksi 420-450 kilometriä ja aikaa tähän varata 10 täyttä vuorokautta. Arvion perustana on edellinen kesävaellus, jolla vuorokauden taival oli 35 kilometriä. Päivätaipaleen noston suunnittelin tapahtuvan keventyneiden tossujen ja runsaamman kävelyharjoittelun myötä. Vaikutuksensa on myös jo edellisellä vaelluksella varoen kokeiltu vuorokausirytmitön vaeltaminen, jonka voisi tulevalla koetuksella ottaa täysimittaisena käyttöön. Käyttämättömänä on myös viimeisten päivien tai päivän armoton rutistus.
Ilman täydennystä 
Sadeviitan alla yöpyminen on siedettävissä jos on riittävän pieni ja väsynyt.. 😀
En ehkä ole riittävän pieni, mutta väsymystä olisi tarkoitus hankkia.
Mites suunnitelmat edistyy???
Projekti on ollut tauolla, eikä jatkosta ole suunnitelmia.
Karskinen, come back! Voisithan tehda (mahdollisesti) samanlaisen sarjan kuin tyy aikoinaan: kuinka luopui Savotta uskosta, ja mita muutoksia sen mukana tuli.
– nyt tietysti toisinpain… kaikkihan tama on vain oletusta, muttei kai kulkeminen sentaan ole alkanut kyllastyttaa
Ei, ei kyllästytä kulkeminen. Joskus vain elämässä on turbulenssia, joka siirtää toisia projekteja tauolle ja tuo toisia käsille.
Mitä tulee kevyesti kulkemiseen, niin vielä on kokematta ja kokeilematta. Aika näyttää, millaisen muodon levoton mieli tuottaa.
No hyva! Onhan se semmoista, mutta palsta on ollut niin antoisaa luettavaa (vaikka oma tyyli eroaa, niin aina on opittavaa), etta toivottavasti jatkoa seuraa… sitten joskus