Vaatteiden tehtävä on suojata vaeltajaa elementeiltä: auringonpaisteelta, tuulelta, sateelta ja kylmyydeltä. Syksyisellä avotunturivaelluksella ulkoilman päivälämpötila voi vaihdella lähes hellelukemista muutamaan pakkasasteeseen; sade voi jatkua tuulen ajamana päiväkausia tai aamu voi aueta räntäsateessa; tuuli voi puhaltaa miehen nurin.
Auringonpaiste: Kesällä paahteelta on syytä suojautua ja kasvojen, kämmenselkien tai käsivarsien palaminen on täysin mahdollista. Syksyllä auringon voima on kuitenkin jo heikentynyt, eikä palaminen ole enää yhtä todennäköistä. Aurinkolasit on kuitenkin syytä varata mukaan.
Oma valintani aurinkolaseiksi ovat kevyet työkäyttöön tehdyt suojalasit, jotka ovat tummennetut ja ultraviolettivalon suodattavat. Lasit painavat 25 grammaa.
Tuuli: Tuuli kylmentää vaeltajan tehokkaasti ja tuulenpitävä vaellusasu onkin tärkein vaate. Asun tulisi hengittää hyvin, eikä se saisi olla paksu ja lämmin. Asun tulisi suojata myös pieneltä sadekuurolta ja tihkusateelta. Asun tulisi imeä vettä mahdollisimman vähän ja sen tulisi kuivua nopeasti. Asun tulisi kestää vaelluksen kulutus: oksien pistot ja hankautumiset kallioon ja touhuamiset polvillaan leirissä. Ohuen kulkuasun alle on hyvä pukea kevyt hikipaita ja kevyet alushousut. Hyvä hikipaita kuivuu nopeasti.
Aikaisempien vuosien hyvät kokemukset kevyestä tuulipaidasta rohkaisivat keventämään kulkuasua: housuiksi valitsin 120-grammaiset Montanen Featherlitet ja takiksi 80-grammaisen Rabin Cirrus-tuulipaidan. Housujen materiaalina on Pertex Microlight ja paidan saman valmistajan Quantum. Asu on erittäin minimalistinen ja kestävyys toistaiseksi arvoitus. Asu imee vettä hyvin vähän ja kuivuu erittäin nopeasti, mikä on merkittävä etu päivämatkojen pidetessä ja huoltoon varatun ajan vähetessä.
Hikipaitana on ollut Haglöfsin 021-poolo ja alushousuina saman valmistajan bokserit. Kokeilussa on hieman kevyempi Craftin Zero-aluspaita.
Sade: Märät vaatteet johtavat lämpöä vaeltajan iholta ja vettä pitämätön asu päästää kylmän sateen jäähdyttämään kulkijaa. Vaellettaessa sateessa sadeasu saisi myös hengittää ainakin vähän ja viimeistään leirissä hengittävyydestä on etua asun alla olevien vaatteiden kuivuessa leiriaskareiden aikana. Täysin vettä pitävän ja hengittämättömän asun alla olevat vaatteet eivät kuivu.
Oma valintani on ollut Haglöfsin Paclite-asu. Useamman vuoden vaelluskäytön jälkeen housut ovat kuitenkin kuluneet reikäisiksi, eikä takkikaan ole enää uutta vastaavassa kunnossa. Saman valmistajan saderukkaset ovat myöskin kuluneet. Haglösin Lim-asu painaa hieman yli 500 grammaa, josta kevympää on vaikea löytää. Kevyimmän mahdollisen täysin suojaavan sadeasun etsintä onkin käynnissä.
Kylmyys: Kulkupäivän tauoilla ja päivän kääntyessä illaksi vaeltajan repusta on löydyttävä lämmintä päälle puettavaa, sillä kulkuvaatetuksen lämmittävyys ei ole riittävä. Lämmittäväksi asuksi voi valita esimerkiksi villaisen kerraston, keinokuituisen väliasun tai toppapuvun. Valitun asun tulisi olla kevyt ja hyvin hengittävä, jotta päälle jätetyt märät kulkuvaatteet kuivuvat leiriaskareiden aikana.
Itse olen kokeillut toppapukua, mikä onkin hyvin miellyttävä ja lämmin leiriasu. Lepoajan lyhetessä kuivatteluun jää kuitenkin entistä vähemmän aikaa, eikä tiiviskankainen toppapuku ole välttämättä kuivattelussa paras. Etsinkin kevyttä keinokuituista välisua toppapuvun korvaajaksi, vaikka lämpimyys tällaisella asulla on varmasti heikompi. Etuna olisi kuitenkin mahdollisesti nopeampi kuivuminen ja mahdollisuus käyttää asua myös kulkiessa.
Kestävyys ei ole tällaisessa yrityksessä kovinkaan tärkeä vaatteen ominaisuus: kulkuasun reiät voi paikata palalla teippiä tai ompelemalla ja sadeasun repeämän samoin teipillä. Asun ei tarvitse olla tyylikäs, eikä edustava. Tärkeintä on toimivuus ja keveys. Valitsemalla kevyimpiä mahdollisia vaatteita on mahdollista, että vaelluksen koko vaatekerta ei paina paljoa enempää kiloa.
Ilman täydennystä 
Villinä korttina kevennysajatteluun: Jos leiriin on kerran joka tapauksessa kuiva ja lämmin asu, niin voisiko harkita kastumista sateisen vaelluspäivän aikana? Mielessäni kummittelee edelleen tämä softshell-konsepti: ohut ihonmyötäinen keinokuitualusasu ja päälle ohut tuulenpitävä, sisäpuolelta nukkupintainen kuori. Tämä korvaisi sadevaatteet, tuulitakin ja kulkuhousut. En tiedä toimiiko tuo oikeasti, mutta sillä on kannattajansa. Viime kesäkuussa Käsivarressa ainakaan vuotavat kalvohousut, joiden alla oli tavalliset keinokuituiset reisitaskuhousut ei ollut toimiva yhdistelmä. Kylmä tuli. ps-fleece kalsarit jalassa olisi voinut toimiakin…
Muutoin on aika vaikea keventää muuten kuin jättämällä varusteita pois. Ehkä anorakkimallinen sadetakki? Tai ei-hengittävät sadevaatteet esim. Cubenista…
Keventäminen on todellakin vaikeaa: toppapuku on jäämässä helpompien vaellusten välineeksi, sillä seuraavalla reissulla aikomuksenani ei ole ehtiä hirveästi nauttimaan leirielämästä.
Tarkoitus olisi nostaa päivämatkat täysiksi tai lähes täysiksi, eli 35-45 kilometriin. Leiriytyessä perushuolto ja tankkausta. Vaatteiden kuivuminen olisi tärkeintä.
Hengittämättömiä sadeasuja olen pohtinut, mutta jotenkin ei houkuta, sillä muistissa on vielä aika, jolloin sellaisia käytin.
Tuulipaita, varsinkin hupullinen, on kokemukseni mukaan ehkä hyödyllisin yksittäinen vaatekappale monessa käytössä. Pitää vettä oikeassa suhteessa sekä sisällä että ulkona.
Tästä syystä olen itsekin harkinnut Featherlite-pöksyjä, sadehousuiksi. Epäilen, että varsinaisina vaellushousuina nuo menisivät melko nopeasti silpuksi. Käyttökokemukset tietysti kiinnostavat.
Leikittelen ajatuksella, että jättäisin lämpimänä kautena kalvovaatteet kokonaan pois ja heittäisin rankkasateella vain sadeviitan repun ja tuulisetin päälle. Viitta saisi samalla toimia sitten vaikka oleskelukatoksena leirissä.
Konkarit voi ehkä valistaa, onko tuo täysin haihattelua…
Joskus aikoinaan käytin sadeviittaa ja luovuin siitä epäkäytännöllisenä, avotunturissa. Viittaa seurasi hengittämättömien sadeasujen sarja, en ollut halukas maksamaan kalvovaatteiden korkeita hintoja. Viimeisin askel oli kevyt kalvoasu. Kalvoasu on mukavin.
Viitta olisi askel taakse päin, houkuttaa huonosti.
Featherlite-pöksyjen kestävyydestä ei ole kokemusta, mutta pelkään, että ne repeävät jo jalkaan laittaessa. Sama epäilys oli myös Featherlite-tuulipaitaa kohtaan, mutta nyt 700 vaelluskilometrin jälkeen paita on käytännössä täysin ehjä. Aika näyttää.
Tarkoitus olisi ehkä ottaa mukaan kolmet housut: lämmin kerros (PS), tuulihousut ja sadehousut jatkuvaa sadetta vastaan. Tuulihousujen repeäminen ei olisi katastrofi.
Kiitos sadeviittakommentista. Tuo epäkäytännöllisyys, ainakin tietyissä olosuhteissa, onkin mietityttänyt. En ole testannut yhtään pidemmällä reissulla…
Voi olla myös, että Featherlitet on ulkonäköään kestävämmät, varsinkin, jos suojaa lahkeensuut vaikka säärystimillä.
Erilaiset huippukevyet tuulipaidat ovat ainakin olleet käytössä yllättävän kestäviä. Nykyinen Marmot Ion ei taida mennä rikki millään.
Tuo kolmien housujen taktiikka vaikuttaa näillä tiedoilla toimivalta. Pitänee vaan itsekin ryhtyä tsekkaamaan kevyiden kalvosettien tarjontaa.
Muutaman päivän kestävällä retkellä voisin hyvinkin käyttää sadeviittaa, etenkin kesällä.
Vuonna 2008 kokeilin juoksutrikoita ja paclite-housuja: ihan hyvin niilläkin meni, mutta välillä oli tuulen takia pelkillä trikoilla kylmä, välillä kalvohousuilla turhan hikistä.
Jos on aikomuksena kulkea pitkiä päivätaipaleita, niin nysvääminen vaatteiden kanssa pitäisi olla minimissä.