Ravinnon tulisi vaelluksella olla maittavaa, täyttävää ja energiaakin pitäisi olla runsaasti. Näistä tärkein on energia. Syön siviilissäkin runsaasti mysliä, enkä nauti kaikkina päivinä lämmintä ruokaa ollenkaan, joten keittämättömänä syötävä ruoka on luonnollinen valinta. Varsinaiset myslit sisältävät energiaa kuitenkin melko vähän, joten myslin sijaan valitsin erilaisia muromyslejä. Loput ravinnosta on patukoita ja pähkinöitä.
Ruokalista:
- Muromysli 750 g, 6 pakettia, 4500 g
- Maitojauhe 500 g, 3 paketia, 1500 g
- Sokeri 400 g
- Saksanpähkinä 100 g, 7 pussia, 700 g
- Hasselpähkinä 150 g, 6 pussia, 900 g
- Auringonkukansiemen 180 g, 4 pussia, 720 g
- Elovena välipalapatukka 30 g, 28 kappaletta, 840 g
- Snickers-patukka 57 g, 28 kappaletta, 1596 g
- Brunberg-suklaalevy 50 g, 14 kappaletta, 700 g
- Pikakahvi 200 g
- Tee 2 g, 14 pussia, 28 g
- Yhteensä 12084 g
Ruokalistaan tulee muutoksia. Yliviivattu lista on hylätty.
Vuorokautta kohden ruokaa on 860 g, jossa energiaa on 4000 kcal. Tämä on noin 500 kcal enemmän kuin edellisenä syksynä. Odotan laihtuvani noin 4 kg.
Ilman täydennystä 
Tervetuloa takaisin epätodellisuuteen. =)
Miten pakkaat ruuan? Patukat ovat luontevia kerta-annoksia, mutta miten pähkinät, myslit, maitojauheet ja sokeri? Isoja säkkejä vai kerta-annoksia?
Tarkoitus olisi heitellä sapuskat isoissa säkeissä rinkkaan. Jaan ruuat kuitenkin 4-6:n kasaan, jotka kunkin pakkaan erikseen.
Patukoiden ja naposteltavan syöntiä on pakko hallita ja hillitä, muuten syön enemmän, kuin saisin.
Muutamalla edellisellä reissulla olen käyttänyt päiväannoksiin jakamista, mutta nyt en. Suurin syy on jätteen vähentäminen (sekä määrässä, että painossa).
Oletko miettinyt ns. päiväpakettia? Eli suurempi pussi jossa mysli tai vastaava on ja aamulla sopivalla mitalla (mukilla) päivän annos käyttöpussiin. Eskimo valmistaa todella kestävää minigrip mallista pussia joka varmasti kestäisi tuollaisessa käytössä pitkään. Muistaakseni nimi on zip. Muovi on rapisevaa, mutta saman paksuista kuin normi minigrip. Ainakin itelläni kävisi hullusti jos yhdestä isosta pussista pitäisi syödä viikkoja, söisin liikaa.
Minä olen juuri käyttänyt tuota päiväpussitekniikkaa. Olen pakannut päiväpussit lisäksi syömisjärjestyksessä Ortliebin kuivasäkkiin. Reissussa ei tarvitse sitten muistella; mitä tänään syötäisiin. Jokaiseen päiväpussiin olen tietysti kirjoittanut syöntipäivän.
Jos oikein käsitin, ovat Timon ja Jounin tekniikat erilaiset. Otetaan vaikka esimerkiksi mysli, jota lähtee matkaan määrä X ja jota syödään 0,1X/päivä. Eli:
– Timon systeemissä pakataan X mysliä yhteen isoon pussiin ja siitä kauhotaan yhteen ja samaan pikkupussiin 0,1X jokaisen päivän alussa. Näin pusseja ei tarvita kuin kaksi, mutta kontrolli syömiseen säilyy.
– Jounin tekniikassa pussitetaan kotona X mysliä kymmeneen 0,1X kokoiseen annospussiin. Näin kontrolli säilyy, ei tarvitse miettiä kuinka paljon ja milloin voi syödä, mutta pusseja tarvitaan paljon enemmän.
Käsitinköhän oikein?
Itse olen sekoitellut noita kohta tapaa. Erilaiset päivän mittaan naposteltavat välipalat olen pakannut ”laaduittain” omiin minigrip-pusseihinsa ja sitten siirtänyt jokaisena iltana pienee pussiin seuraavan päivän annoksen. Lämpimät ruuat taas olen pussittanut ateriakohtaisiksi pusseiksi ja pienet lisukkeet (esim. parmesan raaste) ovat olleet isommissa pusseissa, joista annostellaan halun ja tarpeen mukaan kunnes lisuke loppuu.
Tärkeä huomio pähkinä- ja siemenpainoitteiselle ruokavaliolle:
Pähkinöistä ja siemenistä jää imeytymättä ihmisen ruuansulatuselimistössä huomattava osa, jos niitä ei pureksi huolellisesti syödessä! Siis pitkä pureskelu ennen nielemistä.
Tämän olen vannoutuneena myslinpurijana myöskin empiirisesti havainnut.
”- Timon systeemissä pakataan X mysliä yhteen isoon pussiin ja siitä kauhotaan yhteen ja samaan pikkupussiin 0,1X jokaisen päivän alussa. Näin pusseja ei tarvita kuin kaksi, mutta kontrolli syömiseen säilyy.”
Juuri näin tarkoitin. Siinä vaan pelottaa ajatus jos pussi kaatuu/kastuu tai pilaantuu jotenkin. Toisaalta jos pakkaa jokaiselle päivälle oman pussin ei paino silti nouse kovinkaan paljoa. Muutama kymmenen pakastepussia tuskin painaa kauheasti.
Mitenköhän toimisi sellaiset vakuumipussit jotka tyhjennetään ilmasta jonkinlaisella pumpulla ja suljetaan sulattamalla? Itelläni ei ole niistä minkäänlaista kokemusta. Samalla idealla kuin real retkimuonat.
Jos et juo kahvia paljon niin pilliin säilöminen toimii myös aika näppärästi. Ja pikakahvi menee aika pieneen pilaan kun sen murskaa jauhoksi.
Vakuumipussit ovat erittäin kestäviä ja suunnittelin, että voisin käyttää niitä itse mahdollisen pidemmän reissun annossäkkeinä. Vakuumipussiahan myydään rullatavarana (ainakin kahta eri leveyttä), joten pussin koon voi valita tarpeen mukaan. Pussia ei kuitenkaan saa suljettua erityisen järkevästi maastossa ja ne ovat aika painavia.
Meillä on töissä semmoinen vakuumikone komponenttien pakkaamiseen. Olenkin miettinyt, ovatko käytetyt pussit kelvollisia elintarvikkeiden säilyttämiseen.
Ajatus on pysähtynyt tuohon Korpijaakon mainitsemaan uudelleen sulkemisen ongelmaan ja siihen, että materiaali on varsin painavaa. Siksi ei ole tullut kokeiltua.
Pakkaan itsekuivatut ruuat ja myslit annoksittain ohuisiin pakastepusseihin, ne eivät paina käytännössä mitään. Ne eivät välttämättä kestä hyvin ja siksi laitan annospussit vielä isoon minigrippiin vedenpitävyyden takaamiseksi.
Radikaalihko muutos, etten sanoisi. =D
Pähkinöitä oli listassa hieman liikaa, samoin rasvaa. Lisäsin patukoiden määrää, sillä näin reissun lähetessä ymmärrän selkeämmin, että päivistäni tulee pitkiä. Varaan päivään, eli iltaan, vain yhden varsinaisen ruokailun. Vaeltaessa syön välipaloja tauoilla ja keskityn pysähtyessäni makoiluun.