Perhepitsan ahmiminen ennen lähtöä olisi optimia tankkausta. Osan varusteista voisin hylätä viimeisten päivien aikana ja viimeinen vuorokausi voisi olla pelkkää rutistusta ilman varsinaista kantamusta -makuupussi, teltta ja rinkka olisivat hylätyt maastoon. En kuitenkaan toimi näin.
Vaelluksellinen tapa toimia on mielestäni sellainen, jossa siirryn maastoon ilman erityistä tankkausta, vaellan roskaamatta ja tuon varusteeni pois maastosta. Vaellus päättyy reppu tyhjänä ruuasta, mutta ruokatäydennyksen jälkeen voisin jälleen jatkaa matkaa. Varustus on sellainen, että pysyn täysin toimintakuntoisena kaikissa olosuhteissa. Voin rentoutua leirissä.
Varustelistani mukainen kokonaisuus mahdollistaa täyden huollon, viihtymisen leirissä kylmälläkin ilmalla ja rentouttavan ja mielekkään puuhastelun päivän päätteeksi.
Mahdollisimman pitkälle? Kyllä, vaelluksellisten ihanteiden asettamissa rajoissa. Ei mahdollisimman pitkälle hinnalla millä hyvänsä.
Ilman täydennystä 
Puhdas suoritus on tyydyttävä suoritus.
Parin viikon reissulla alkutankkaamisen merkitys lienee lähes olematon, kunhan ei lähde reissuun nälkiintyneenä ja aliravittuna.