Epäonnistuminen voi olla pienestä kiinni -huolimattomuus tai välinpitämätön asenne voi vaarantaa tällaisen yrityksen. Tänään olin normaalilla peruslenkillä -selässä oli 10 kg:n reppu ja jalassa lenkkarit- marssin siis vauhdikkaasti vakiomatkan, noin 24 km. Päkiä ilmoitteli pienestä kivusta, mutta en reagoinut asiaan, vaan jatkoin matkaa pysähtymättä. Myöhemmin päkiä ilmoitti ongelmasta hieman vihaisemmin, joten pysähtyminen ja tilanteen tutkiminen oli pakollista: pehmeän pohjallisen alta löytyi hiekkaa. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja kotiin saavuttuani päkiästä löytyi noin euron kolikon kokoinen melko syvällä oleva rakko. Siviilissä tästä on vain hetken haitta, mutta vaelluksella on toisin: ikävä vaiva, joka mahdollisesti vain pahenisi.
Sääntö: reagoi välittömästi epämukavuuteen tai kipuun!
Ilman täydennystä 
Kun tässä sivuttiin harjoittelua, niin haluaisitko/voisitko kirjoittaa hieman laajemmin harjoittelustasi? Kuinka ison osan elämästä vuosittainen pitkä vaellus ottaa?
Tietysti treenistä on muutakin iloa elämään kuin pitkän vaelluksen onnistuminen, mutta esim. tällaiset kommentit herättävät ajatuksia asioiden suhteellisuudesta: ”Treenitunteja tulee noin 600 vuodessa, joten ei tämä vielä mikään pakkomielle ole.” – Riitta Siltanen, seikkailu-urheilija…
Harjoittelusta voisin kirjoittaa todellakin hieman enemmän, mutta ehkä vasta, kun tulevan syksyn reissu on onnellisesti ohi -sittenhän pohdinnan alle tulee, miten varsinaiseen yritykseen pitäisi harjoitella.
Mutta lyhyesti tämän hetken tilanteesta. Korkealla teholla tapahtuvaa harjoittelua on nyt vähän, paino on liikunnan määrässä. Tarkoitukseni on välttää rasitusvammat rasittumalla jo ennakkoon -ylitän hetkittäin palautumiskyvyn. Tuntimääristä -kertyyhän niitä tunteja, mutta perhe ei ole siitä huolimatta asiasta huomautellut -ehkä tunteja ei silloin ole liikaa.
Pakkomielle? -On, mitä muutakaan tämä voisi olla. Ei kait kukaan täysijärkinen tällaista suunnittele. -Ei, voin luopua projektista, jos siltä tuntuu.
Laitan tämän viestin projektin kannustukseksi. Blogiasi luetaan ja kommentoidaan, kunhan keritään.
Kiitos kannustuksesta. Blogin pito hakee varmasti muotoaan, se mistä kirjoitan ja mistä en.
Ohi aiheen: keskusteluissa voi käyttää Gravataria:
http://en.gravatar.com/
Kävin lisäämässä gravatarin. Tuleekohan se automaattisesti tähän kommenttiini?
Nyt tuo gravatar varmaankin toimii.
Kyllä toimii -ei vaadi muuta, kuin onnistuneen gravataren luonnin ja saman sähköpostiosoitteen käytön WordPress-blogissa kommenttia kirjoittaessa.
Itse aiheesta. Jos nyt olisin pitkällä vaelluksella, niin rakon päällä oleva iho olisi jo irronnut ja jokainen askel olisi kivulias. Ensiapupussissani ei ole mitään tällaiseen vaivaan, sillä en normaalisti kehitä rakkoja jalkoihini. Ehkä pitäisi sittenkin jotakin ensiapupussiin lisätä, mutta mitä?
Parasta taitaa Compeed rakkolaastari. Se on jonkinlaista keinoihoa. Muutkin kuin Compeed valmistavat näitä, mutta Compeed on osoittautunut kestävimmäksi. Ilman rakkolaastaria en uskaltaisi lähteä pidemmälle reissulle kuin puoli päivää. Ei minullakaan rakko tule helposti, mutta jos sellainen tulee esim. kantapäähän, niin kävely on todella kivuliasta.
Itselläni ja puolisollani on huonoja kokemuksia Compeed-rakkolaastareista, enkä niitä siksi käytä. Jotain pitää kuitenkin olla, koska toisinaan rakkoja tulee…
Urheiluteippi on hyvä apu jos rakonalun tunnistaa välittömästi. Teippiä päälle ja koko rakolta voi jopa välttyä. Joskus rakko kuitenkin vaan päättää ilmaantua. Pienen rakon tyhjennän terveen ihon kautta jos paine tuntuu ikävältä ja teippaan, jotta rakko ei repeydy. Lisäksi olen pitänyt mukana apteekin pieninä levyinä myymää keinoihoa. Viime huhtikuun hiihtovaelluksella sille tuli ensi kertaa käyttöä: puolison kantapäihin kehittyi auki hiertyneet rakot jo ensimmäisenä hiihtopäivänä.
Keinoihosta leikattiin sopivat ”donitsit” rakkoihin ja liimattiin paikalleen. Rikki menneelle iholla Basibactia ja hengittävä laastari ja donitsien varmistus urheiluteipillä (kevyt versio: huolellinen pesu ja laastarin tilalle pala teippiä liimapuolta vasten). Viikon hiihtoreissun aikana (samoilla hankaavilla monoilla) hiertymät olivat alkaneet parantua! Donitsi suojasi hankaukselta ja uusi ihokerros peitti avoimen hiertymän.
Kerrotko millaisia huonoja kokemuksia sinulla on Compeed:sta? Minulla on ollut ongelmia rakkolaastarin pysyvyyden kanssa, mutta olen varmistanut sen urheiluteipillä.
Omat ongelmat ovat olleet pysymisen kanssa. Armeija-aikana ennakoin pitkälle (hieman alle 100km reilussa kahdessa vrk:ssa) marssille Compeedit molempiin päkiöihin, joihin yleensä kehittyi rakko. Ensimmäisen 50km aikana laastarit olivat irronneet hautuessaan kumisaappaassa ja aiheuttaneet hieman itseään isommat (eli isot) rakot molempiin päkiöhin. Teki melkein mieli lopettaa, mutta voi sitä kävellä kipeillä jaloillakin jos motivaatiota riittää. Sen jälkeen olen suhtautunut noihin epäillen.
Aiemmin ongelmana on ollut se, että jos rakon päälle laittaa ison ja suojaavan Compeedin, ei rakkoa pääse puhkomaan ja tyhjentämänä jos sinne kettyy nestettä. Tämä on itselleni tyypillistä kun on paksu iho jaloissa. Iho ei mene rikki vaan ihon alle mudoostuu pullottava vesikello, joka ei tunnu hyvältä kävellessä. Pahimmillaan rakkoja saa tyhjentää pari kertaa vuorokaudessa (jos on pitkä päivämatka). Vaihtoehto olisi tietysti puhkaista reilusti suoraan rakon läpi eikä terveen ihon kautta ( -> infektioriski).
Puoliso hoiti Compeedeilla vaelluskenkien kantapäihinsä aiheuttamia auki hiertyneitä rakkoja eräänä kesänä. Aiempien kokemusten vuoksi laastarit varmistettiin urheiluteipillä. Noin vuorokauden käytön (ja täyden kävelypäivän) jälkeen laastariin tai sen alle oli kehittynyt aikamoinen ”vesikello”. Se oli siis paisunut, kuten ihonalaiset rakot usein tekevät ja aiheutti painetta ja kipua hiertymän kohdalle. Hoitona laastari poistettiin (repi mukanaan ihoa hiertymän ympäriltä), alue puhdistettiin, topattiin sideharsolla ja teipattiin. (Tämä siis aikana ennen leikattavaa keinoihoa.)
Armeijan jälkeen olen mieluummin purrut vähän hammasta ja pitäytynyt urheiluteipissä. Itseäni rakot vaivaavat tavallisilla vaelluksilla onneksi varsin vähän ja keinoihodonitsi tuntuu ratkaisevan emännän kantapäiden ongelmat hyvin.
Yöpöydällä on John Vonhofin kirja ”Fixing Your Feet”. Kirjassa olisi todella paljon asiaa rähjääntyneiden jalkojen korjaamisesta, mutta vähän heikolle on jäänyt oppien soveltaminen käytäntöön -mukana kun pitäisi olla pieni ”sairaala”.
Omat vanhat oppini: pesu ja ilmakylpy toimivat hyvin hieman rauhallisemmalla reissulla, mutta päivien pidetessä huonommin.
Pitää kait koota ensiapulaukkuun jokin riittävä pahemman hiertymän korjaussarja.
Compeedit vaativat perinpohjaista lämmittämistä, että tarttuvat (=lämpimien käsien sisällä useamman minuutin). Olin niihin ensin todella tyytyväinen, sitten oli samanlaisia kokemuksia kuin KJlla, mutta kun lämmitin niitä todella hyvin ja laitoin kiinni huolellisesti puhtaaseen kuivaan ihoon, niin ne ottivat myös kunnolla kiinni.
Keinoihosta on kaikenlaisia kokemuksia, en ole varmaan osannut käyttää sitä oikein.
Tosin jalat ja rakot ovat erilaisia, en koskaan puhkaise rakkojani, mutta eipä minulla ole paksua ihoa jaloissa.
Tämä Compeedin lämmittäminen täytyy painaa mieleen, hyvä vinkki.
Rakko voi olla ikävä, mutta isompaakin vauriota voi pitkän marssin aikana kehittyä. Omat kantapääni olivat surkeassa kunnossa muutama viikko syksyn reissun jälkeen: iho irtosi paloina ja jalkapohja oli kantapäästä kuoppainen. Reissun aikana kantapää oli tosin arka, mutta ei ilmoitellut mistään isosta vauriosta.
On ehkä myös otettava mukaan jotakin ensiapua jalkapohjien vaurioihin.
Kävin apteekissa ja nyt compeedeja on kahdenlaisia, kantapäihin ja varpaisiin omansa. Nyt tuli myös ohje kuinka liiman saa pois sukista eli kirkkaalla alkoholilla.
off-topic: Compeedin kotisivuilla käy ilmi näiden tuotteiden toinen suuri käyttäjäryhmä. Osallistuin toki kilpailuun ja kerroin hienoimmista kengistäni (vaelluskenkäni) ja mitä ne merkitsevät minulle. Olisi kiva jos saisi jonkun palkinnoista 2-10.
…korkkarit olivat hyvin edustettuina!
Erittäin kovaan rasitukseen kannattaa kokeilla koko jalkaterän suojateippaamista leukoplast-teipillä, jättäen jalkaterän turpoamista varten teippaukseen avanteet. Toimii ikäänkuin ylimääräisenä ihona, joka ottaa vastaan kovimman rasituksen. Viikonkin voi pidellä samaa teippausta.