Roskatonta

Roskaton retkeily on se, mihin mielestäni tulisi pyrkiä. Helpointa roskattomuuteen siirtyminen on, jos kaikki ruoka-aineet ovat kuivattuja ja itse tehtyjä. Pidän kaikkein hankalimpina retkiruokapakkauksia,  joihin lisätään vain kuuma vesi -tuollaisen sotkuisen ja kylmänä ikävälle haisevan pussin ottaminen mukaan vaatii vakaumusta. Itse olen jaksanut kantaa vähäisen roskakuormani pois tunturista ja teen niin myös tulevaisuudessa.

Nuotiottomasti retkeily on myös mahdollista. En ole vuosiin nauttinut nuotiopiirin lämmöstä ja nykyisin tupien nuotiopaikat näyttävät sotkuisilta. Samoin pistää silmään maastosta löytyvä mustunut kivikehä, jossa yleensä aina on myös roskia, tölkkejä, makkarapakettien kääreitä ja mytättyjä nenäliinoja. Kiven alta pilkistää Reiter-pussi.

Ei näin

Risukeitin oli mukanani syksyn reissulla. BushBuddyn käytöstä ei jää jälkiä, ellei sitten revi tuohta ja katko puista oksia. Tuli on kuitenkin mukava, vaikka vain peltipöntössä ja samalla voi valmistaa ruuan tai kiehauttaa kahvivedet. Ainakin yksin liikkuvalle kätevä.

Jälkiä jättämätön retkeily on tavoitteeni. Vaikein tehtävä on oikeastaan avotunturissa retkeilevänä teltan tai suojan maakiilojen päällä käyttämäni painokivet. Tällaiset kivet ovat pakollisia, sillä hyväkään maakiila ei pysy tunturin maaperässä kunnolla. Jos kiven siirrosta jää jälki maastoon, niin aamulla leiriä purkaessani palautan kiven paikoilleen, mutta jos jälkeä ei jää, hajautan kivet. Lähtiessäni leiripaikalta silmäilen ympäristöä ja pyrin jättämään leiripaikan sellaiseksi, että painunut nurmi on ainut, josta vierailun voi havaita.

Yritys rakentaa suojaa, miten kävi purkamisen?

Vessapaperi tuntuisi maatuvan paljon ulostetta hitaammin. Mukavuudenhaluni kuitenkin on ohjannut minua pakkaamaan paperia rinkkaan. Ehkä vielä kerran en näin tee.