Uudet kengät maastossa
Keventäminen jatkuu kaikkein tärkeimmästä, eli jalkineista. Joitakin viikkoja aiemmin heräteostoksena hankkimani Haglöfsin kengät ovat maastolenkkien myötä lunastamassa paikkansa seuraavan pitkän vaelluksen jalkineina. Valinnassa painoi jalkineen keveys ja hyvä istuvuus sovitettaessa.
Varret ovat puolikorkeat, joten kengät tulevat kastumaan vaelluksella myös sisäpuolelta. Kenkien kuivumisnopeus selvinnee aikanaan kastumisten myötä. Pohja on jopa hieman turhankin jäykkä muun kengän rakenteeseen nähden. Kengän päkiä tuntuu tasaisella käveltäessä oudon paksulta, mutta maastossa tuntemus häviää.
Solen pohjalliset ovat kovat, eivätkä tunnu uunissa käyttämisen ja kävelynkään jälkeen täysin asettuvan oman jalkani muotoihin. Tosin lenkin pidetessä kovuuden tunne häviää. Suhteellisen vähäisen kävelyn jälkeen pohjalliset ovat alkaneet käpertyä edestä alkaen.
Kulkunopeuden kannalta tärkeä ominaisuus, eli jalkineen paino aleni myös merkittävästi: aiempi kipukynnyksen ylittävä paino, 1988 grammaa, vaihtuu selvästi siedettävämpään 1515 grammaan. Tällaisen keventymisen huomaa hyvin kävellessä. Odotan myös, että Haglöfsin jalkine imee vettä selvästi aikaisempaa täysnahkaista vähemmän, jolloin todellinen painoero maastokäytössä on vieläkin suurempi.
Kestävyydeltä en odota paljoa: sisäänajo ja yksi vaellus on mielestäni riittävä. Jatkuva märkyys ja louhikkoiset taipaleet ovat myrkkyä mille tahansa kengälle.
Toivotaan parasta Cragien osalta. Itselläni on ollut matalat versiot pitkään arkikenkinä. Kestävyys ei saa huippupisteitä siinäkään käytössä.
Saisivat tehdä puolikorkean/matalan kengän Grymin rakenteella eli vettä imemättömästä keinokuidusta, jota käytetään moottoripyöräasujen vahvikkeena. Ja koko kengän kiertävä kivirantti. Se voisi kestääkin. Nykyinen Grym on vaan naurettavan jäykkä vaeltamiseen.