Vaelluskertomuksen toinen osa on luettavissa:
Vaelluskertomuksen ensimmäinen osa on luettavissa:
Kategoria(t): Vaellukset | Jätä kommentti »
Ilo silmälle ja lepoa mielelle
Vaellus on vaellettu, mutta ei sellaisena, kuin aioin. Ensimmäiset kaksi vuorokautta kulkivat riittävästi aikataulussa, mutta kolmannen päivän aamu valkeni pahenevien jalkakipujen merkeissä. En halunut isompia ongelmia, joten päätin keskeyttää yritykseni vaeltaa aikomaani reittiä ja matkaa. Loppu 12 vuorokautta meni lähialueilla kiertelyyn ja sellaisissa kohteissa vierailuun, jossa en ollut aiemmin käynyt. Mieliala jäi vaisuksi, vaikka toisen vaellusviikon kuluessa jalat ja kengät suostuivat yhteistyöhön. Matkaa taittui kuitenkin lopulta hieman yli 300 km, vaikka en erityisesti pitkälle pyrkinnytkään.
Keitin jäi lopulta tarkoituksellisesti matkasta. Täysin kylmä ravinto ei tuottanut juuri ongelmia, vaikka joinakin pitempinä sateisina telttailtoina lämpimällä aterialla olisi paikkansa ollutkin. Yllättäen kahvia en kaivannut, sillä Gutzy korvasi kofeiina sisältävänä kahvin hyvin. Laihduin odotetusti: hieman alle 3 kg, mikä on ravinnon energiasisältöön, kuljettuun matkaan ja vaelluksen kestoon suhteutettuna linjassa aiempien vaellusten kanssa.
Varusteiden toiminnassa ei ollut isoja puutteita. Makuualustana ollut Exped oli miellyttävä, eikä puhjennut vastoin odotuksiani. Lisäksi sitaisin repun kylkeen vanhan z-restin puolikkaan. Maavaatteena ollut Cuben Fiber-kankaan pala ajoi asiansa, vaikka olikin varsin liukas. Suojana ollut Shangri-La 2 täytti sille asettamani tehtävän. Tuulta suoja kesti riittävän hyvin -tosin jouduin ompelemaan kulmien nauhalenkkejä niiden hankauduttua huolimatomasti asettamiini painokiviin. Vaelluksen alussa kangas hylki vettä mainiosti, mutta loppumatkasta hylkivyys oli laajalti heikentynyt. Vettä sisään pyrki ainoastaan kovan tuulen ajamana helmojen alta. BD:n vaellussauvat olivat mainiot ja kestivät ongelmitta, vaikka louhikkoista maastoa olikin melko runsaasti.
Pukeutuminen oli onnistunut. Ohuet Featherlite-housut olivat erityisen positiivinen yllätys: kuivuivat hetkessä ja kestivät hyvin. Kuoritakkina ollut OMM:n takki oli käyttöominaisuuksiltaan loistava, mutta kestävyys oli odotettuakin heikompi: kankaassa on oudosti muuttuneita kohtia, kuin kankaan ulkokerros olisi irronnut muista kerroksista. Buff oli oli mukava ja käyttökelpoinen -siis seuraavankin vaelluksen varuste. Montanen kuorihousut eivät juuri vaikuttaneet hengittävän, vaikka muuten sateelta suojasivatkin. Toppatakkia tai -housuja mukana ei ollut. Ainut lämmin vaate oli Haglöfsin Wigo II Top, mikä toimikin moitteetta.
Jalkineet tuottivat suurimmat ongelmat: Sole-pohjalliset eivät muokkautuneet jalkaan sopiviksi, vaan jalka yritti mukautua pohjalliseen. Vasta matkan lopulla jalka ja pohjallinen tuntuivat muotoutuneen toistensa pareiksi. Kengät olivat myös sään ja maaston märkyyden vuoksi jatkuvasti ulkoa täysin vettyneet, vaikka täytyy todeta, että muotonsa ne pitivät siitä huolimatta.
Sää vaelluksen oli melko sateinen ja lämmin. Yhtään raikasta pakkasyötä ei ollut.
Kamerana Samsung Xcover 271
Kategoria(t): Vaellukset | 2 Kommenttia »
Tulevan vaelluksen yksinkertainen ruokalista on valmis. Rasvan määrää on alhaisempi, kuin edellisellä vaelluksella. Keittimen, kaasun ja jopa kattilan jättämistä pois harkitsen vakavasti. Kahvin korvaa kofeiinilla terästetty urheilujuoma ja illan lämpimän teekupillisen lämmin makuupussi. Vaelluksen ohjelma on selvä: lyhyet aamutoimet, täysi vaelluspäivä ja leiriytyminen vasta hämärän kynnyksellä.
Kattila saattaisi kuitenkin olla hyvä pitää matkassa: risutulilla voisi tiukemman paikan edessä kuumentaa juotavaa ja kattilaa voi muuten käyttää pientavaroiden säilytykseen.
Kategoria(t): Ravinto | 11 Kommenttia »
Samsung Xcover 271, kaksi vara-akkua ja laturi, 210 grammaa
Elektroniikka tunkeutuu vaellukselle, halusimme sitä, tai emme: digikamera, radio, matkapuhelin, GPS-laite ja viimeisimpänä sateliittiviestimet ja hätälähettimet. Lähes jokaisesta repusta tai rinkasta löytyy jokin paristoja tai akkuja käyttävä laite, tai useita laitteita. Laitteet vaativat sähköä ja sähkön riittävästä saannista onkin tullut uusi pohdinnan aihe: vaeltajan käsi kurottuu kohti virtapankkeja tai aurinkokennoja.
Taakkaa rajoittaakseni olen yrittänyt pysyä etäällä houkuttelevista elektronisista laitteista: puhelin, GPS-laite ja hyvä kuvauskalusto vara-akkuineen ja -paristoineen painaa yllättävän paljon. Laitteiden kanssa touhuaminen vie myöskin huomiota itse vaeltamisesta ja yksinkertaisesta olemisesta: kameralla on kuvattava ja otettava videoita, puhelimella on etsittävä kenttää ja GPS-laitteella tarkistettava sijaintia.
Kuvat ovat mukavia muistoja reissuista. Kuvat myöskin elävöittävät retkikertomuksia, jos sellaisia laatii. Itse olen kuvaillut viimeiset reissut mukana olleella matkapuhelimella. Sen minkä säästän painossa, menetän kuvien laadussa.
Muistivihko on vaelluksella kätevä -siihen tallentuvat havainnot, ajatukset ja mielialat. Itse olen tallentanut ajatuksia ja tunnelmia kuvaamalla matkapuhelimella lyhyen videon. Näistä videoista on kätevä myöhemmin katsoa reissun aikaisia tunnelmia.
Virran riittävyydestä huolehti aiemmin, edellisen matkapuhelimen aikana, paristokäyttöinen matkalaturi, mikä toimikin varsin hyvin. Puhelin on kuitenkin vaihtunut, eikä sopivaa laturia ole sattunut kohdalle, joten mukaan lähtee kaksi täyteen ladattua vara-akkua. Akkujen kapasiteetti on 1300 mAh ja kokeilujeni perusteella ne pitävät latauksen hyvin.
Kaikki mukaan haluamani elektroniset laitteet ovat puhelimessa: puhelin, kamera ja valo. Lisäksi puhelimen muistikortilla ovat tarkemmat, värilliset kopiot kartoista. Käyttämättömänä ominaisuutena on GPS. Laiskuus ja tarpeen puuttuminen ovat estäneet sopivan karttaohjelman ja karttojen hankinnan tai laatimisen.
Kategoria(t): Varusteet | Jätä kommentti »
Vaellussauvojen hankinta oli jälleen ajankohtaista edellisen vaelluksen jälkeen: Lekin kevyet alumiinisauvat eivät kestäneet kunnialla vaelluksen rasituksia. Käytössä olleet sauvat olivat kuitenkin valmistajan tarkoittamaa kovemmassa käytössä, joten särkyminen oli oikeastaan odotettavissa: toinen sauva vääntyi ja toisesta särkyi tapaturmaisesti lukitus.
Vuosien uskollisuus Lekin tuotteisiin sai väistyä päädyttyäni pitkän pohdinnan jälkeen Black Diamondin uusiin Distance-sauvoihin. Sauvojen rakenne poikkeaa aiemmista sauvoista: sisällä on kevlarnyöri, joka kiristyy avattaessa sauvaa käyttökuntoon.
Alimman jakson sisällä on nyörin säätö, josta mahdollinen kiristyksen väljyys on korjattavissa. Sauva lukittuu yksinkertaisesti vetämällä sauva täyteen pituuteensa, jolloin lukitusnappi tulee esiin kahvan sisältä lukiten napsahtaen sauvan pituuteensa. Sauvan pituus ei ole säädettävissä.
Sauvan kahva on isoon käteen melko ohut, mutta muotoilu hyvä ja pehmustettu osa pitkä. Kahvan pää osuu luontevasti kämmenen pohjaan sauvalla tukea ottaessa. Kahva ei ole kallistettu, mikä saattaa sauvaa tukevasti puristaessa rasittaa rannetta. Jos kuitenkin ote on rannelenkkiin tukeutuva, kevyt, niin kahvan suoruudesta ei ole haittaa. Kahvan materiaali on märkänäkin miellyttävä kädessä.
Rannelenkki on hyvin muotoiltu ja lenkki istuu käden ympäri hyvin. Lenkin säätöalue on laaja. Lenkki saattaa kuitenkin painaa peukalohankaa pitemmillä vaelluksilla, joten hiertymiltä tuskin on mahdollista välttyä. Lenkin materiaali on vettä imevä, joten kuumalla ilmalla hikoillessa on odotettavissa rannelenkin marinoituvan hitaasti hiestä. Rannelenkin istuva muotoilu ja säätötapa vaikeuttavat käden vapauttamista. Perinteisempi rannelenkki on tässä suhteessa toimivampi.
Kärki on vaihdettavissa joko kumiseen tai kovametallikärkeen. Vaihto tapahtuu ruuvaamalla kärki pois ja kiertämällä toinen tilalle. Kuminen kärki vaihtuu käsipelillä, mutta metallikärjen vahtamiseen tarvitsin työkalua. Kärki on kovera, kuten Lekeissä ja pitää mainiosti kivessäkin. Sompa on pieni, eikä ole vaihdettavissa.
Paino on näiden sauvojen vahvin ominaisuus: 120 cm pitkä pari painaa ainoastaan 350 grammaa. Sauvojen ilmoitettu pituus on sauvojen pituus kärjestä kahvan päähän.
Maastossa sauvat ovat luontevat: käsi vaihtaa otetta maaston mukaan ja matka taittuu. Sauvojen rakenteen keveys unohtuu nopeasti ja tilalle tulee luottamus. Sisäkkäin menevissä kahvaputkissa on tosin välystä, jonka tuntee alussa, mutta pitemmällä lenkillä tuntemus unohtuu. Käytössä sauva on jäykkä ja värähtely on vähäistä.
Kategoria(t): Varusteet | Jätä kommentti »
Alustava varusteluettelo on nähtävissä. Tuleva koevaellus keskittyy kevyimmän mahdollisen vaatetuksen kokeiluun. Mukavuus ja rento leirielämä saavat väistyä urheilullisemman otteen tieltä. Illan ja aamun lyhyt leirielämä sujunee yhtä hyvin osin makuupusiin kääriytyneenä -tätä tavoitetta tukee kevyt ja nopeasti kuivuva vaatetus.
Kestävyys arveluttaa eniten, erityisesti hyvin ohut tuulipaita Rab Cirrus tuntuu hauraalta. Toisaalta monet aluksi hauraalta tuntuneet kevytvarusteet ovat käytössä olleet kestäviä.
Sadehousut, Montane Atomic DT, ovat varmasti kompromissi, hengittävyys tuskin on kiitettävää tasoa.
Kategoria(t): Varusteet | 6 Kommenttia »
Reitti on alustavasti suunniteltu, vaikka muutokset ovat mahdollisia. Pohdinnan jälkeen päädyin aiemmin aikomaani pitempään matkaan: kuljettavaa varaan 490 kilometriä. Reitillä on ainakin yksi luonteva keskeytyskohta: Abisko Ruotsissa. Reittiä on myös helppo lyhentää, mikäli väsyn tai rasitusvammat pakottavat. Tällainen matka vaatii täysiä kulkupäiviä, eikä merkittävälle sähläämiselle tai epäonnelle ole aikaa.
Kategoria(t): Ennakot ja uutiset, Päivitykset, Vaellukset | 7 Kommenttia »
Vaatteiden tehtävä on suojata vaeltajaa elementeiltä: auringonpaisteelta, tuulelta, sateelta ja kylmyydeltä. Syksyisellä avotunturivaelluksella ulkoilman päivälämpötila voi vaihdella lähes hellelukemista muutamaan pakkasasteeseen; sade voi jatkua tuulen ajamana päiväkausia tai aamu voi aueta räntäsateessa; tuuli voi puhaltaa miehen nurin.
Auringonpaiste: Kesällä paahteelta on syytä suojautua ja kasvojen, kämmenselkien tai käsivarsien palaminen on täysin mahdollista. Syksyllä auringon voima on kuitenkin jo heikentynyt, eikä palaminen ole enää yhtä todennäköistä. Aurinkolasit on kuitenkin syytä varata mukaan.
Oma valintani aurinkolaseiksi ovat kevyet työkäyttöön tehdyt suojalasit, jotka ovat tummennetut ja ultraviolettivalon suodattavat. Lasit painavat 25 grammaa.
Tuuli: Tuuli kylmentää vaeltajan tehokkaasti ja tuulenpitävä vaellusasu onkin tärkein vaate. Asun tulisi hengittää hyvin, eikä se saisi olla paksu ja lämmin. Asun tulisi suojata myös pieneltä sadekuurolta ja tihkusateelta. Asun tulisi imeä vettä mahdollisimman vähän ja sen tulisi kuivua nopeasti. Asun tulisi kestää vaelluksen kulutus: oksien pistot ja hankautumiset kallioon ja touhuamiset polvillaan leirissä. Ohuen kulkuasun alle on hyvä pukea kevyt hikipaita ja kevyet alushousut. Hyvä hikipaita kuivuu nopeasti.
Aikaisempien vuosien hyvät kokemukset kevyestä tuulipaidasta rohkaisivat keventämään kulkuasua: housuiksi valitsin 120-grammaiset Montanen Featherlitet ja takiksi 80-grammaisen Rabin Cirrus-tuulipaidan. Housujen materiaalina on Pertex Microlight ja paidan saman valmistajan Quantum. Asu on erittäin minimalistinen ja kestävyys toistaiseksi arvoitus. Asu imee vettä hyvin vähän ja kuivuu erittäin nopeasti, mikä on merkittävä etu päivämatkojen pidetessä ja huoltoon varatun ajan vähetessä.
Hikipaitana on ollut Haglöfsin 021-poolo ja alushousuina saman valmistajan bokserit. Kokeilussa on hieman kevyempi Craftin Zero-aluspaita.
Sade: Märät vaatteet johtavat lämpöä vaeltajan iholta ja vettä pitämätön asu päästää kylmän sateen jäähdyttämään kulkijaa. Vaellettaessa sateessa sadeasu saisi myös hengittää ainakin vähän ja viimeistään leirissä hengittävyydestä on etua asun alla olevien vaatteiden kuivuessa leiriaskareiden aikana. Täysin vettä pitävän ja hengittämättömän asun alla olevat vaatteet eivät kuivu.
Oma valintani on ollut Haglöfsin Paclite-asu. Useamman vuoden vaelluskäytön jälkeen housut ovat kuitenkin kuluneet reikäisiksi, eikä takkikaan ole enää uutta vastaavassa kunnossa. Saman valmistajan saderukkaset ovat myöskin kuluneet. Haglösin Lim-asu painaa hieman yli 500 grammaa, josta kevympää on vaikea löytää. Kevyimmän mahdollisen täysin suojaavan sadeasun etsintä onkin käynnissä.
Kylmyys: Kulkupäivän tauoilla ja päivän kääntyessä illaksi vaeltajan repusta on löydyttävä lämmintä päälle puettavaa, sillä kulkuvaatetuksen lämmittävyys ei ole riittävä. Lämmittäväksi asuksi voi valita esimerkiksi villaisen kerraston, keinokuituisen väliasun tai toppapuvun. Valitun asun tulisi olla kevyt ja hyvin hengittävä, jotta päälle jätetyt märät kulkuvaatteet kuivuvat leiriaskareiden aikana.
Itse olen kokeillut toppapukua, mikä onkin hyvin miellyttävä ja lämmin leiriasu. Lepoajan lyhetessä kuivatteluun jää kuitenkin entistä vähemmän aikaa, eikä tiiviskankainen toppapuku ole välttämättä kuivattelussa paras. Etsinkin kevyttä keinokuituista välisua toppapuvun korvaajaksi, vaikka lämpimyys tällaisella asulla on varmasti heikompi. Etuna olisi kuitenkin mahdollisesti nopeampi kuivuminen ja mahdollisuus käyttää asua myös kulkiessa.
Kestävyys ei ole tällaisessa yrityksessä kovinkaan tärkeä vaatteen ominaisuus: kulkuasun reiät voi paikata palalla teippiä tai ompelemalla ja sadeasun repeämän samoin teipillä. Asun ei tarvitse olla tyylikäs, eikä edustava. Tärkeintä on toimivuus ja keveys. Valitsemalla kevyimpiä mahdollisia vaatteita on mahdollista, että vaelluksen koko vaatekerta ei paina paljoa enempää kiloa.
Kategoria(t): Varusteet | 6 Kommenttia »
I am 45 years old Finnish male, 6 ft/180 lbs. I have backpacked since 80′s. My goal is to walk as far as possible without resupply. I hike in Norway and Sweden wilderness areas. I really like autumn, so that is the time for my hikes. I hike solo.
I am lightweight backpacker. My full skin out weight is now about 20 lbs without consumables, but I’m going lighter. I carry 2-2.5 lbs/day of food. In test hikes I have lost my body weight about 3.5-4 lbs a week. I eat cold food, but carry stove to make coffee and tea. It is very possible that I’ll leave stove and pot home some day. I love simplicity and freedom when hiking solo.
So far I have made two training hikes: 185 miles in 12 days and 240 miles in 14 days, both without resupply. About half of miles are footpaths or marked footpaths.
After two longer training hikes I feel self-confident and relaxed when hiking solo. My next training hike would be 280-300 miles in 14 days. After third training hike I would try hiking 400 miles in 18 days without resupply.
Why? To have an opportunity to hike longer, to be alone in wilderness, to learn new skills. Because I love backpacking. For myself, not to brake any records.
Kategoria(t): In English | Jätä kommentti »
